Pihassa olivat ruusut auenneet, ruusupapu rehotti vanhan saunan seinustalla ja samettiorvokit loistivat oranssina talon seinustalla. Olin nostanut ne sinne suojaan paahtavalta auringolta, äidin arvokas neuvo, kuinkas muuten. Punainen pelakuu oven suussa oli vähän saanut rankkasateelta kyytiä, mutta se on vahva ja selvästi jo odotti, että aurinko kuivaa ja se jaksaa nostaa taas painavat kukat ryhtiinsä.
Kun tavarat oli tuotu sisään ja vein vaatelaukkuani peräkammariin, niin pysähdyin ovella. Voiko parempaa ollakaan? Ihana, vanha, viileä huone, jossa tunnelma niin hyvä ja rauhallinen. Isot kuuset ikkunan takana ja vanhan hirsitalon seinät pitävät huolta siitä, että ihmisen on hyvä olla. Voiko ihanammin illan enää alkaa?
Silloin kun mummu ja pappa asuivat täällä, peräkammari oli olohuoneena. Sinne oli ovi usein kiinni, taisi olla juhlapäivinä vain käytössä. Siellä oli hienot ja kiiltävät Askon 50-luvun huonekalut. Senkki, piironki ja ruokapöytä Ja myöskin sohva. Nyt nuo huonekalut ovat minulla kaupungissa, mutta tänne ne pitäisi tuoda uudestaan.
Sen jälkeen lähdettiin koirien kanssa taas kiertämään tilukset. Tallin tuoksua, sateen tuoksua, ihania maisemia ja piha kaunis kuin mikä. Pitkässä heinässä ja päivänkakkaroissaan. Jos luonto saisi päättää, niin nurmikkoja ei olisi kenellekään. Ruohonleikkurit pitävät kamalaa meteliä ja haisevat pahalle. Niistä ei ole luonnolle kuin haittaa.
Ilahduin kun ystäväni Marika ei aio perustaa uuden talonsa ympärille leikattavaa pihanurmikkoa, vaan kukkaniityn. Täälläkin on vaikka mitä kauneutta ympärillä.
Tänään kuunnellaan tangomarkkinoita radiosta, huomenna tehdään etänä töitä. Viikonloppuna taas kohennellaan paikkoja.
Meillä muuten vieraana täällä on Iita. Jostain syystä nuo rotutoverit tietävät toisistaan, että samaa rotua ollan, niin nämäkin ihanuudet. Hengailevat kahdestaan ja hovawartit saa olla omissa oloissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti