Vanha kuva

Vanha kuva

torstai 29. marraskuuta 2012

Arki-illan askareita

Olen tämän marraskuun viimeisen viikon ollut kokonaan Mummulassa  ja käynyt täältä töissä. Pari päivää Jyväskylässä, yksi etäpäivä ja vielä toinen eli huominen Tampereella. Hyvin on sujunut, vaikka usein tämä aika luokitellaan vuoden surkeimmaksi.



Kotiin tulon jälkeen on ensin vimmaiset halaukset koirien kanssa. "Rakastan, rakastan, ihanaa kun olette odottaneet..." Kun vaatteet on vaihdettu, lähdetään koirien kanssa ulos. Ne on niin innoissaan ja keppiä tuodaan ja keppiä viedään! Ira tekee mahtavia loikkia, Jesse ottaa hiukan maltillisemmin. Niin ihanaa, että tämän kaiken voi tehdä omassa ympäristössä tai pellolla - eikä vaaraa autoista, naapureista, pyöräilijöistä eikä muistakaan..

Kun isommat energiat on saatu purettua, alan lämmittämään eli laitan tulet kahteen uuniin. Peräkammarin varaava pystyuuni on aivan ihana. Se ei tarvitse paljon, kun on eilen lämmitetty kunnolla. Ja taas on pari
huonetta sopivan lämpöisenä. Tuvassa laitan leivinuuniin valkeat. Kuivat puut ja tuohet syttyvät kerrasta. Tuoksuu hyvältä.


Sitten taas lähdetään ulkohommiin. Lintulaudat tarkistan joka ilta, pitääkö täyttää tai siivota kakat pois lintutalon katolta. Sen jälkeen tänään vielä kuljetin kottikärryllä puita tupaan lämpiämään. Ja toki lyhty sai uuden kynttilän. Koirat puuhailee omiaan pihalla kun itsekin jotain puuhastelen ja jotenkin niin rentouttavaa. Lähdettiin sitten myös taskulampun valossa tekemään peltolenkki. (Otsalamppu on vielä ostamatta). Kun hitusen on lunta ja kuu-ukkokin taivaalta kurkistelee, niin näki kyllä ilman lamppuakin. Pellolle näkyy myös kylän valot.





Työmatkalta Jyväskylästä tullessa poikkesin ostamaan ikkunatiivisteitä ja teippiä. Siinä tulevaksi viikonlopuksi yhden sortin ohjelmaa. Niin ja mummun vanha piirakkalauta asennetaan tänä viikonloppuna hyllyksi tuvan toisen ikkunen päälle.





sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hämäränhyssyä joulufiiliksissä

Kaverini Kaarina kommentoi tänään seinälläni olevaa kuvaa, että "hämäränhyssy on ihanaa". Ja niinhän se on. Viikonlopun olen fiilistellyt tulevaa joulua Mummulassa, hämäränhyssyssä aamusta iltaan.

Viimeksihän aattoiltaa olen viettänyt Mummulassa v.1963, kun äiti oli "hakemassa" veljeäni laitokselta. Isän ja Merjan kanssa oltiin mummulassa. Tuvan nurkassa olevassa kuusessa oli oikeat kynttilät ja kuusenkoristekarkit kauniissa kiiltavissä papereissaan. Joulupukkikin kävi. Silloin joulussa oli monta jännittävää asiaa. Ehkä tänä jouluna saan takaisin sen saman tunteen, mikä silloin lapsena oli.



Eilen lämmitin saunan. Miten sekin tuntuu jotenkin niin mukavalta täällä Mummulassa. Voi mennä välillä vilvoittelemaan ulos ja ihailla samalla pihan kynttilöitä, valopilkkuja pimeydessä. Jotain ihanaa tunnelmaa
siinä vaan on. Joulusauna onkin tänä vuonna kynttilälyhtyjen valossa, niin ajattelin. Muutenkin täällä on todella hienoa koristaa myös piha joulunviettoon, ihan edes pikkuisen lunta kyllä tarvittaisiin.

Äiti kävi tänään lounaalla ja toi maistiaiseksi Kukkolan kristalli-piparkakkuja. Ne on kyllä tosi hyviä. Itse olen harjoitellut leivinuunin lämmittämistä nyt parina päivänä ja tänään suunniteltiin myös, että leivotaan jouluksi karjalanpiirakat leivinuunissa. Ja tokihan me yritetään siellä muutakin jouluruokaa valmistaa.




Tupa saa jouluksi uutta (lue:vanhaa) sisustusta kun ostettiin kierrätyksestä tänne sellainen puusohva, jossa voi ottaa päivänokosten lisäksi myöskin ihan kunnon yöunet. Toivon, että jouluun mennessä pääsen eroon myöstä tästä nykyisestä keittiönpöydästä ja tuoleista ja saan vihdoin kaikki vanhat, eriparia olevat tuolini pöydän ympärille. Tuolla vinttikomerossa oli joku vanha kapeahko ovi. Voisikohan siitä tehdä pöydän? Muuten: koska luulen olevani ihminen, jolla on peukalo keskellä kämmentä enkä osaa oikein mitään kädentaitoja, niin täällä niitä alan kuitenkin opettelemaan. Aloitan maalamisesta. Mutta opettelen myös käyttämään akkuporakonetta (vai mikään se on, millä voi ruuvata seinään kiinni jotain) ja ehkä yritän tehdä itse myös jonkinlaisen puisen kukkalaatikon. Suurin urakkani ensi kesänä on ehkä tuo Mummulan ulko-ovi. Siitä pitää vanhat maalit poistaa, se pitää hioa ja paklata ja laittaa sen jälkeen uusi maali. Odotan siis joulun lisäksi jo ensikesääkin. Loppuelämänkaverin kanssa ollaan suunniteltu myös jonkinlaista kaunista puuterassia tuohon sisäänkäynnin yhteyteen.

Ennen kesää kuitenkin tulee ihana, odotettu joulu. Täällä mummulan hämärissä vietetään rauhallinen ja tunnelmallinen joulu, mutta siitä sitten lisää seuraavissa kirjoituksissa.


Yksi toive olisi ylitse muiden. Jos lunta tulee, niin pääsisi vielä rekiajelulle. Tietääkö Tiina Puntarista onko täälläpäin sellainen mahdollisuus tarjolla?






perjantai 2. marraskuuta 2012

Mummulan lämpöä marraskuussa

Illansuussa tultiin karvalapsien kanssa Mummulaan ja ensimmäinen tehtävä oli lämmitys, kuinkas muuten. Loppuelämänkaveri oli viime viikonloppuna kantanut ison puulaatikkollisen koivuhalkoa sisään ja tuvan rottinkikorissakin oli valmiiksi pienempää halkoa hellan pesään.


Peräkammarin uuniakin oli viime viikonloppuna alettu lämmittämään, joten minäkin sitten ajattelin, että laitan sinne tulet ja laitoinkin. Tein työtä käskettyä ja ladoin puut pystyasentoon uunin takaseinälle ja tuohta sinne väliin. Kerrasta syttyi ja tuntui mukavalta. Kunnes huomasin, että savua pussutti aikalailla uuninluukun välistä ja kun avasin luukun, niin oikein musta savupilvi pöllähti ilmaan. Ei muuta kuin ikkunat ja ovet auki ja alkoihan se sitten uunikin vetämään. Harjoittelua tämä maalla oleminen.

Leivinuuniin en laittanut tulta, pitää saada loppuelämänkaverilta vielä ohjeet, että mitä nuo kaikki pellit oikein olivatkaan. Hyvältä tuntuu kuitenkin, että peräkammarin uunissakin on tuli. Siihen viereen voi talvipakkasilla asettautua lukemaan. Olen aina haaveillut sellaisesta ja nyt se on totta. Jouluna luetaan peräkammarin uunin lämmössä.

Nalle matkasi mukana Mummulaan. Se on vajaa 50-vuotias ja Iida-mummu on sen minulle ostanut. Olin varmaankin silloin ehkä neljä vuotias ja mummun kanssa junalla Järvenpäässä sukuloimassa. Merja oli varmaan matkassa mukana, mutta ei kyllä mielestäni muita. Nalle ostettiin helpottamaan koti-ikävää. Olen todella kiitollinen äidilleni, että hän on säilyttänyt Nallen. Sain se vuosikymmenten jälkeen itselleni. Silloin kun itsellä oli tarpeeksi järkeä arvostaa Nallea.



Kissakin pitää Mummulassa toki olla. Tämä meidän löysi heti oikean paikan.


Ihan oikea kissa Mummulassa oli Pörri. Mummun rakas ystävä monien vuosien ajan. Muistan kun sanoin mummulle, että Pörri pitää rokottaa, kun oli kissaruttoa liikkeellä. Ja että hoidan kyllä sen. Mummu ei uskonut, että koko hommasta tulisi yhtään mitään. Eihän Pörri ollut koskaan ollut missään muualla saati autossakaan. No - Pörri pakattiin putkikassiin muuten, mutta pää jäi näkyviin ja ajoin sitten punaisella v. 1970 vuosimallin Ford Escortillani Vaalamon vastaanotolle. Pörri rokotettiin kassissa ja koko reissu oli tehty alta puolentunnin. Mummu oli niin iloinen kun tulimme takaisin ja päivitteli pitkään Pörrille, että "siehän se viisas kissa olet". Niin se vaan tapahtuu, Pörrihän ei huomannut koko asiaa.


Matkalla Mummulaan kävin viemässä kynttilän mummun ja papan haudalle. Kuhmalahden vanha hautausmaa oli kaunis. Paljon kynttilöitä ja vanhojakin hautakiviä. Sankarihaudat olivat erityisen kauniita, jokaisen sankarin kohdalla oli kaunis led-valo. Kiitos ja kunnia heille kaikille.