Mummulassa eli kotonani ulkoeteinen vaatii vielä ennen talvea uuden lattiapinnan. Lähes käyttämätön puujäljitelmämatto (13 neliötä!) lähti kotiin parilla kympillä. Tuvan sohvakin on kierrätyksestä. Oikein hyvä sekin, juuri tähän tupaan. Sitä voi tuunata mieleisekseen vaikka kuinka paljon. Eilen keksin, että valkoinen siniraitainen räsymatto on oiva päällyste sohvalla, kotoisa ja kauniskin. Nyt kun leivinuuninkin on samansävyinen, niin voisi tulla vaikka joku sisustuslehti kuvaamaan, vitsivitsi. Matto siis Helvi-tädiltä, siniraidalliset tyynyt systeriltä ja valkoiset tyynyt tulivat joskus sohvan mukana, jonka ostin huuto.netistä.
Arvostin Ulla-Maija Aaltosta, Umaa, jonka kaikki varmasti muistavat. Kani ei osaa itkeä ja Colette -pieni samettikorva saivat minut nuorena lukijana lukuisat kerrat kyyneliin. Ja saa vieläkin. Kun Uma äkillisesti kuoli, se oli järkytys myös minulle. Olin juuri lukenut hänestä ihanan lehtijutun, jossa hän rakkaudella kertoi koiristaan. Umahan oli Elisabeth Rehnin vaaliavustaja ja olin lukenut, että he olivat myös sydänystäviä. Niinpä laitoin Elisabeth Rehnille surunvalittelut ystävän poismenosta ja kerroin huoleni koiristakin. Hän vastasi minulle surullisena ja kertoi, että Uma oli hänen paras ystävänsä ja kaipaa häntä hyvin paljon. Hän myös kertoi, että Uman jäljellejäänyt eläinperhe oli saanut uudet, hyvät kodit. Tämä lohdutti minua paljon. Silloin tuli myös halu saada Uman kirjoittamat kirjat. Mistä? Vastaus oli kierrätys. Ilmoitus nettiin ja niin Kani Andersson sairastaa kuin monet muutkin kirjat löytyvät hyllystäni.
Mummulan edelliset lyhytaikaiset asukkaat ovat remontoineet huoneita. Kierrätysmateriaalista, sen huomaa, mutta ei ole ollenkaan paha asia, päinvastoin. Tämän Mummulan tuvan keittiökaapistot ovat myös siis kierrätyksestä. Ei ole kaikki ihan vimpan päälle ja taitaa olla parikin ovea eriparia, mutta ei haittaa! Hieno idea ja jokainen meistä voi kierrättää!
Helvi-tädin rantataloa tyhjennettiin toissaviikolla. Sain tekstiviestin, että haluaisinko tänne mummun vanhan kahvikaluston. "Se oli mummun aarre", sanoi äitini. Olen kiitollnen tästä lahjoituksesta ja nyt kalusto on taas täällä, vanhassa paikassaan. Kultareunainen ja kaunis. Sain myös autollisen räsymattoja ja olen niistä tosi mielissäni. Räsymatot sopii Mummulaan ja koirien kanssa niitä tarvitaan paljon. Raimo-enon keinutuolinkin saan hakea - kunhan tästä nyt pääsisin sitä hakemaan peräkärryn kanssa. Tämä on parasta kierrätystä - kun muistojakin saa vielä mukaan.
Kotona "kierrätän" huonekaluja. Huoneesta toiseen. Odotan jo elokuun kolmatta viikkoa kun systeri tulee päiväksi kanssani tuunaamaan ja "kierrättämään". Lupasi tuoda ompelukoneen tullessaan, niin saadaan vanhoista valkoisista pitsilakanoista verhot ja vähän muutakin.
