Ruusun aika

Moni ehkä muistaa televisiosarjan Ruusun aika, joka esitettiin 90-luvun alussa. Ohjelma kuvasi helsinkiläisen Ruususen uusioperheen elämää. Perheessä oli myös koira Nero, labradorinnoutaja, joka välillä pohti ja kommentoi perheen asioita niin, että katsojat kuulivat sen ajatukset.

Ruusun aikaa se on nyt myös täällä Mummulassa. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Pihan ruusupensas ja toinenkin, on keväisen leikkaamisen jälkeen puhkeamassa todellakin kukkaan! Niin kaunista ja niin tuoksuvaa! Viime kesänä jo käytin näitä ruusuja esimerkiksi wc-tilan raikastamiseen. Nyt kuivatan ruusun terälehtiä myös talvi-iltojen iloksi.

 

 

Muutenkin puutarha rehottaa! Tomaatteja on tulossa, sekä isoja että pieniä. Salaattia saa jo laatikosta leivän päälle tai evääksi töihin. Ihan mukavaa tämä aloittelevan puutarhurin elämä.

Keväällä kirjoitin kukkapenkeistä. Ne on kyllä enemmän tai vähemmän vaiheessa. Mitään kukkaloistoa siis ei ole perennapenkissä odotettavissa. Koirat ovat kerran tai kaksi ainakin kaivaneet perennat ylös. Pitää miettiä uudestaan minne tuon penkin syksyllä perustaisi.

Ira kommentoi: Jos se ruusu tuoksuu ihmisen nenään niin tavattoman ihanalta, niin meidän nenässä se haju on 700-kertainen! Miltä tuntuisi? Alkaisiko jo ruusuntuoksu pyörryttää? Riittäisikö puoletkin?

Ja mitä tulee meidän kaivamisiin kukkapenkeissä, niin tunnustan. Johonkin se luu vaan pitää laittaa talteen ja sehän on pelkästään järkevää toimintaa! Varre sen sijaan kaivaa vaan itselleen viileätä nukkumapaikkaa. Sitä ihmettelen suuresti, onhan täällä nyt muitakin viileitä paikkoja kuin kukkapenkki. Lapinkoirat taitaa olla vähän omanlaisiaan.

Kissanpentuja
Hiirikissaa tarvitaan tässä talossa ja niitähän tuleekin sitten kaksinkappalein elokuussa.  Olen punninnut erilaisia nimivaihtoehtoja.  Jos on jotain hyviä ehdotuksia, niin otetaan kyllä ilolla vastaan.  Tällä hetkellä Juice ja Pate ovat ykkösvaihtoehdot. Muita vaihtoehtoja ovat Viiru ja Pesonen tai Vikke ja Pörri. Saa "äänestää" tai kertoa mielipiteensä.

Potturieskaa
Lopuksi vielä mainos. Aitoon Penttilän tilan potturieskaa ei kyllä voi tuoreena vastustaa mitenkään! Sitä oli tullut meidän kyläkauppaan ja on kyllä todella hyvää. Suosittelen!

Vedentaustan koulun uusi elämä

Kolmannen lomapäivän iltapäivänä aloin googlettamaan lähiseudun kotieläinpihoja. Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin käydä sellaisessa. Ja löysinkin, ihan melkein naapurista, Ponimaan kotieläinpihan Vedentaustasta.

Enirosta ensin katsoin reitin ja ei muuta kuin ajelemaan kohti kohdetta. Se tulikin vastaan yllättävän nopeasti, sillä kesäinen maalaismaisema on kyllä vertaansa vailla ja silmänruokaa riittää. Hyvä, että pysyi tiellä! Niin, niin on kaunista!

Sain  hyvin ystävällisen vastaanoton kun olin perillä ja lähdin katselemaan tiluksia. Eläimiä oli paljon ja ratsastusleirit menossa. Nuoret tytöt menivät kevyttä ravia tyylikkäästi, voltteja ja laukannostoja. Aasi Ellen, joka on kuvassa, oli todella söpö ja kiltti. Ihastus mitä suurimmassa määrin.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Villa Kaaos, jota en osannut edes odottaa! Taiteilija Terhi Palomaan (Ukkostuuli) luoma maailma vanhaan kouluun on vertaansa vailla. Olin niin hämmästynyt kaikesta, että en edes tajunnut kaikkea näkemääni, joten uudestaan tuonne on mentävä nyt kun tietää, miten paljon siellä onkaan katsottavaa! Suosittelen kyllä jokaiselle! Ihana kesäpäivän reissukohde.

Ensimmäinen lomaviikko vasta puolessa.  Niin alkukesä kuin onkin, tuntuu, että tätä kesää on ollut jo vaikka kuinka paljon! Eilen käytiin isällä ja Ira oli niin onnellinen kun pääsi uimaan ja kirppujahtiin. Se kävi ainakin neljä kertaa vetämässä kierrokset ja siinä välissä oli ne kuuluista hoffihepulit. Onhan nuo hoffit täällä maalla vähän villiintyneet, mutta onko sillä sitten niin väliä?

Vähän harmittaa, että Kuhmalahden kyläkauppa loppuu.  Se on suuri menetys, vaikka kaikkihan me tiedetään, että harrastuksena ei kukaan voi kauppaa pitää.  Kiitos nykyisille kauppiaille, että jaksoivat kuitenkin yrittää.  Tuo kauppa on vaan jotenkin tuulahdus historiaa, joka tekee siitä sen erityisen ja sen takia tulee ikävä.

Täällä maalla kuitenkin jaksetaan yrittää! Kessan baari ja kauppa on hyvä esimerkki. Monipuolista tarjontaa on. Itselle Kessa on aarre! Koirille saa raakaruokaa, luita, siansorkkia jne. Mutta myös nappularuokaa, siankorvia, kuivaluita jne.  Itselle saan Aloe Veran tuottteita ja autoon saa dieseliä. Kullanarvoisia palveluja kaikki! Muistetaan käyttää, te ohikulkijatkin.