Mummulassa valmistaudutaan talveen

Loppuelämänkaveri teki puuvarastoon "uudet" seinät ja oven, kierrätyslaudasta, kuinkas muuten. Hienokin siitä tuli, minun silmääni. Nyt ei tuiskuta lunta puuvarastoon. Metrin koivuhalkoa haettiin isältä ja monta haapaa kuivuttuaan päätyy myös pesään.  Nuohooja kävi monen vuoden jälkeen. Nyt meillä on ollut tuli jo leivinuunissakin.

Haapa on puu mitä haukutaan. Huono lämpöarvo, leviää kuin kulovalkea. Mutta NIIN kaunis minusta. Ihanassa kesätuulessa haapa havisee silkkisesti, syksyllä taas se näyttää ihanat keltapunaiset lehtensä. Eilen kun aamulla ajelin työmatkaa Kuhmalahdelta kaupunkiin ja sama illalla, niin mietin, että miksi lauletaan keltaisesta toukokuusta kun oikeasti se keltainen kuukausi on kyllä syyskuu. Mahtavan ihanaa keltaista maisemaa koko matkan Vääksyn kartanon jälkeen. Lämmittäjänä haapa on rehellinen ja reilu: ei nokea tulipesää, palaa ja lämmittää. No, sitä tarvitaan vähän enemmän kuin koivua, että saadaan tupa lämpöiseksi. Mutta mitä sitten?

Sähkömieskin kävi tällä viikolla laittamassa kriittiset asiat kuntoon. Nyt on peräkammarin vaarallinen sähköjohto kiinni ja eteiseen tulee valo. Helpottaa elämää. Kotoisuus senkun lisääntyy. Vielä on muutama nurkka, mihin sähkömiestä tarvitaan, kun vaan saadaan aikataulut sopimaan.

Lumityöntekijä on tilattu. Loppuelämänkaveri siivosi kotitien laitoja viime viikolla ja puska poikineen sai väistyä. Nyt on talvella lumitöidenkin ajaminen selkeää.Pelargonia pääsi sisälle reilu viikko sitten ja sehän alkoi siitä kiittämään. Nuppuja on tullut kuusi ja ensimmäinen jo auennutkin. Vielä minä opin näitäkin
asioita.

Sänkipellon lenkit koirien kanssa ovat yhtä kurassa tarpomista. Kyllä on märkää. Ei ole ihme, että leikkuupuimurit eivät ole kaikille pelloille päässeet ollenkaan. Täälläkin Mummulan alapelloilla vesi
seisoo ihan lammikkoina. Kuusitoista kuratassua kyllä tietää tosissaan siivoamista sisällä päivittäin.

Vaan ei haittaa kuraiset pellot Iraa. Kultainen syksy näkyy kuvissa, joissa kultainen Ira lentää. Se etsii kuralätäköistä vesikirppuja ja toivoo koko pienestä sydämestään, että edes joku lintu lehahtaisi lentoon pusikoista. Yhtenä iltana pari peuraa oli pellolla ja silloin kyllä lennettiin. Mutta niin lensi peuratkin! Ne tekee upeita loikkia. Onneksi vastaan tuli aika leveä joki, jonka yli peurat lensivät ja koirat hukkasivat jäljet ja tulivat takaisin. Peuroilla oli kuitenkin ehkä noin sadan metrin etumatka.

Elämä jatkuu

Täällä Mummulassa jotenkin herkistelee. Paljon on ajatukset mummussa ja papassa ja omassa lapsuudessa ja nuoruudessa. Päivittäin tulee asioita vastaan, jotka näistä asioista muistuttaa.

Nyt ajatukset ovat pari päivää olleet sota-ajan ihmisten elämässä. Löysin vinttikomerosta pinon vuoden 1943 Karjala-lehtiä ja hellävaraisen puhdistuksen jälkeen pysähdyin niitä lukemaan. Ensimmäisenä pysäytti lukuisat kuolinilmoitukset. Ylikersantti, sotamies, lotta, vääpeli... nuoria ihmisiä, kaikki jonkun rakkaita läheisiä. Samasta perheestä montakin poikaa.

Toisaalta, kun sanomalehden käänsi toisinpäin, takasivulle, niin huomasi, että elämä jatkuu. Monenlaista myytävää ilmoitettiin ja monenlaista työpestiä oli avoimena. Kauppiaat yrittivät ilmoituksilla saada rahojaan takaisin niiltä, jotka sodan syttyessä olivat velkaa jääneet. Talo myytävänä Viipurissa, maatila toisaalla. Hevosia ja ajokoiria haluttiin ostaa.

Yksi yleisönosastokirjoitus kosketti. Siinä sotamies kirjoitti, että oli hankkinut piikkilankaa ja tehnyt siitä aitaa sen tähden, että kaikkien lähinaapureidenkaan ei tarvitsi lehmiä niin paljon kaitsea. Ensimmäiselle
lomalle rintamalta päästyään hän huomasi, että piikkilanka-aitaa oli kaadettu ja hän korjasi viat. Seuraavan kerran koko piikkilanka-aita oli varastettu. Hän toivoi kirjoituksessaan, että piikkilanka olisi jollakin suomalaisella tallessa ja jos hän kaatuu sodassa, niin hänen perheensä saisi piikkilangan, koska oli siihen aikaan varsin kallista.

Myös muuta muistoja herättävää on löytynyt. Kuten papan naulalaatikko. Tai mummun punertava taikinasaavi. Elämä jatkuu, kiitos monen sankarivainajan, myös täällä Mummulassa! On poltettu roskapuuta ja muuta roinaa. Puuvajan seinät ovat korjauksen alla, samoin silta navetan vintille.

Aamuisin tehdään lenkki sänkipellolla ja varsinkin Ira suhaa ympäri peltoja ja pusikoita tuhatta ja sataa. Tänään illalla sattui pari peuraa olemaan samaan aikaan paikalla ja koirathan läht! No peuroilla oli onneksi reilun sadan metrin etumatka ja kaikki koirat palasivat jonkin ajan kuluttua takaisin. Maalla sattuu ja tapahtuu. Muutenkin tänään taas tajusin, että on koirien elämää olla täällä. Ne saavat olla koko päivän ulkona ja puuhastelussa mukana ja välillä makoilla ja pitää tuumaustaukoja pihassa.

Kävin tänään äidin kanssa vielä askartelemassa pari tärkeää synttärikorttia. Loppuelämänkaverin lapsenlapset ja  esikoiset ovat tänä syksynä 4-vuotta. Laitetaan tänne kuvat nelisivuisten korttien kansista, mutta jos tapaat sankarit jossain, niin ei saa kertoa.

Loma kuluu ja sen loppu on näkyvissä. En millään, en millään, tahtoisi muuttaa kaupunkiin. Pyristelen täällä niin pitkään kuin mahdollista. Tokihan täällä talveakin ollaan, mutta ehkä se on enemmän viikonloppuasumista. Kunnes osaa tehdä sen oikean ratkaisun.

Hyvää pyhää!

Aurinkoinen, syksyinen päivä, on säätiloista paras. Tällaisina päivinä muistuu aina mieleen myös ne parhaat ratsastusretket. Saatiin ravailla ja laukkailla sänkipelloilla ja maastolenkit saivat ihan uusia reittejä. Nyt jos se Iida-mummun ennustus olisi käynyt toteen, että "Maritasta tulee isona pehtoori", niin varmaan tänäänkin olisin ratsastellut ympäri tiluksia katsomassa, miten pahnojen kerääminen ja olkien sitominen sujuu.'

Nykyään se vaan sujuu ihan toisella tavalla. Tänään Mummulan pihan viereiselle pellolle ilmestyi  mörkö. Ensin Iran mielestä ja sitten Varren. Jesse tosin aika pian näytti, että tämähän on hyvä vartiopaikka ja eipä siinä muutkaan sen kummemmin enää sen jälkeen ihmetelleet.

Koiratkin ovat koko kesän saaneet olla lomalla eikä tottelevaisuus- tai jälkiharjoituksia ole tehty ensimmäistäkään. Tänään Ira oli niin vietissään löytämänsä hansikkaan kanssa, että pyysin ensin tuomaan hanskan ja sen jälkeen Iran sivulle. Oli kyllä niin nopeaa ja säntillistä. Kontakti piti ja hanskapalkka kelpasi. Kesäpaussi on tehnyt hyvää! Tästä se meillä taas alkaa.

Eilen käytiin viemässä mummun ja papan haudalle syyskrysanteemi. Kuhmalahden kirkon ympäristö näytti erityisen kauniilta syksyisessä auringossa. Samalla reissulla nähtiin isoja lintuparvia pelloilla. Sulassa sovussa kurjet, joutsenet ja kanadanhanhet. Parhaillaan niitä oli yli 40 yksilöä samassa paikassa suunnittelemassa syysmuuttoa. Loppuelämänkaveri tiesi kertoa, että aina joku hanhista könöttää kaula pystyssä vahtivuorossa kun toisen syövät. Kuva on otettu autosta ja hiukan epätarkkakin.

Romupuu on palanut tynnyrissä tänään koko päivän. Äiti kävi lounaalla ja saatiin tuliaisena ihana tiikerikakku ja myös äidin leipomat pullat. Illalla käytiin vielä koirien kanssa peltolenkki. Näin se neljän koiran kanssa vaan menee: aamulla siivottiin ja pestiin lattiat. Illalla tummassa laminaatissa on tuhat tassunjälkeä! Sitä vaan on tottunut ja tietää mitä on asua neljän koiran kanssa.

Tuleva viikko on lomaa. Ihanaa nauttia syksystä!

Ihana, kamala syksy!

Nyt syksyllä tulee vastaan taas toisenlaisia asioista. Maisemat muuttuvat kun viljat puidaan ja syksy vaihtaa värit luonnossa. Maisema alapellolle onkin tällä hetkellä lähes satumainen. On puolukoita ja on omenoita, tänään löytyi karpalopaikka. Mutta on myös hirvikärpäsiä, yök -  ja kyykäärmeitä, jotka ovat ottamassa viimeisiä auringonsäteitä polulla ja metsäteillä.

Koirat joutuivat loppuelämänkaverin kanssa maa-ampiaispesän asukkien kohteeksi. Ira ainoana sai osuman tai kaksikin. Kyytabletti onneksi laski turvotuksen nopeasti, mutta surkeaa oli. Itse jouduin tänään hirvikärpästen uhriksi. Loppuelämänkaveri totesi, että niihin tottuu, mutta enpä usko!

Tänään lähdettiin heti aamusta käymään isällä. Oli sovittu jo aikaisemmin, että haetaan sieltä metrin koivuhalkoja ja lainataan rälläkkää. Viimeksi mainittu pitää kyllä hankkia itsellekin, aina sille jotain käyttöä on eikä tuo nyt kalliskaan ole. Nyt sillä leikattiin vanhan öljytynnyrin kansi, sillä romupuut ja pahvilaatikot on päätetty hävittää Mummulassa polttamalla.

Kammarin rikkinäinen uuninluukku otettiin myös mukaan jos isä keksisi siihen jotain korjausta. Vähän hitsausta ja uuninluukku on taas omalla paikallaan ja oikein hyvä. Nuohooja tulee maanantaina ja sen jälkeen myös kammarin uuniin uskalletaan laittaa tulet. Kaikkikin luukut kaipaavat täällä puhdistusta ja hopeista maaliakin, ehkä, mutta kaikki ajallaan.

Koirat jätettiin kotiin, kun tiedettiin, että isälle on muuttanut kissa. Mistä lie tullut, mutta alkoi totutella jo talvella ihmisiin ja istui uskollisesti pilkillä isän elämänkumppanin kanssa. Se on asettunut nyt jo melkein taloksi ja kesyyntynytkin jo niin, että tulee sisällekin isän viereen ottamaan päiväunet. Kissa syö suurimmaksi osaksi kalaa, joten asiaan kuuluvat matokuuritkin se on saanut. Minäkin sain sitä jo vähän silittää.

Lisäksi hyvää mieltä toi vanhat tuolit, jotka sain. Niitä on yhteensä viisi tallella ja ne ovat Kuokkasten mummulan vanhoja tuoleja. Haaveena on, että täällä Mummulassa minulla on vielä vanha ruokapöytä, jonka ympärllä on sopivasti sulassa sovussa erilaisia vanhoja tuoleja. Tuolien lisäksi kotiintuomisena oli tomaatteja, kurkkuja ja omenoita.