Peräkammarin uuniakin oli viime viikonloppuna alettu lämmittämään, joten minäkin sitten ajattelin, että laitan sinne tulet ja laitoinkin. Tein työtä käskettyä ja ladoin puut pystyasentoon uunin takaseinälle ja tuohta sinne väliin. Kerrasta syttyi ja tuntui mukavalta. Kunnes huomasin, että savua pussutti aikalailla uuninluukun välistä ja kun avasin luukun, niin oikein musta savupilvi pöllähti ilmaan. Ei muuta kuin ikkunat ja ovet auki ja alkoihan se sitten uunikin vetämään. Harjoittelua tämä maalla oleminen.
Leivinuuniin en laittanut tulta, pitää saada loppuelämänkaverilta vielä ohjeet, että mitä nuo kaikki pellit oikein olivatkaan. Hyvältä tuntuu kuitenkin, että peräkammarin uunissakin on tuli. Siihen viereen voi talvipakkasilla asettautua lukemaan. Olen aina haaveillut sellaisesta ja nyt se on totta. Jouluna luetaan peräkammarin uunin lämmössä.
Nalle matkasi mukana Mummulaan. Se on vajaa 50-vuotias ja Iida-mummu on sen minulle ostanut. Olin varmaankin silloin ehkä neljä vuotias ja mummun kanssa junalla Järvenpäässä sukuloimassa. Merja oli varmaan matkassa mukana, mutta ei kyllä mielestäni muita. Nalle ostettiin helpottamaan koti-ikävää. Olen todella kiitollinen äidilleni, että hän on säilyttänyt Nallen. Sain se vuosikymmenten jälkeen itselleni. Silloin kun itsellä oli tarpeeksi järkeä arvostaa Nallea.
Kissakin pitää Mummulassa toki olla. Tämä meidän löysi heti oikean paikan.
Ihan oikea kissa Mummulassa oli Pörri. Mummun rakas ystävä monien vuosien ajan. Muistan kun sanoin mummulle, että Pörri pitää rokottaa, kun oli kissaruttoa liikkeellä. Ja että hoidan kyllä sen. Mummu ei uskonut, että koko hommasta tulisi yhtään mitään. Eihän Pörri ollut koskaan ollut missään muualla saati autossakaan. No - Pörri pakattiin putkikassiin muuten, mutta pää jäi näkyviin ja ajoin sitten punaisella v. 1970 vuosimallin Ford Escortillani Vaalamon vastaanotolle. Pörri rokotettiin kassissa ja koko reissu oli tehty alta puolentunnin. Mummu oli niin iloinen kun tulimme takaisin ja päivitteli pitkään Pörrille, että "siehän se viisas kissa olet". Niin se vaan tapahtuu, Pörrihän ei huomannut koko asiaa.
Matkalla Mummulaan kävin viemässä kynttilän mummun ja papan haudalle. Kuhmalahden vanha hautausmaa oli kaunis. Paljon kynttilöitä ja vanhojakin hautakiviä. Sankarihaudat olivat erityisen kauniita, jokaisen sankarin kohdalla oli kaunis led-valo. Kiitos ja kunnia heille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti