Kätevä emäntä

Toinen räsymatoista ja kynnysmatto olivat sateisen kesän ja lukuisten tassuttelujen jälkeen likaisessa kunnossa. Nyrpistelin aikani nokkaani kun mietin, että minne oikein laittaisin ne haisemaan ja odottamaan pesua. Sitten välähti! Minähän pesen ne nyt! Räsymaton upotin sadevesitynnyriin likoamaan ja sen jälkeen asensin pesupaikan varjoisaan paikkaan. Melanooman sairastamisen jälkeen en ole auringossa, jos se vain on mahdollista väistää. Sadevettä oli taas se 200 litraa käytettävissä, joten ilo oli minun puolellani!

Asensin pesupaikan pikavauhtia. Ja pienen ruusumaton pesinkin heti. Sillä välin kun räsymatto likosi sadevesitynnyrissä, tein sisällä pikasiivouksen: mattojen pudistelu, isommat hiekat ensin lattiaharjalla ja sitten imurointi ja lattioiden pesu.

Tästä se lähtee. Hyvältä tuoksuu, vesi loiskuu ja puhdasta tulee. Ja sadevettä vielä jäikin tynnyrin pohjalle jokunen litra. Koko homma siis hoidettiin sadevedellä. Sori vaan Kangasalan Vesi, ei tule euroja teille tästä keikasta. Joten uusia sateita odotellessa. Mutta sitten vasta kun matto on kuivunut.



Kun matto oli pesty, niin tuli vasta ajatus siitä, että minne ihmeeseen sen laittaa valumaan ja kuivumaan?  No tikapuut osuivat heti silmiin ja nehän on ihan parhaat matonkuivaustelineet! Siinä se matto myös huuhdeltiin. Mäntysuopa ja puhdas matto tuoksuu niin kesältä.

Ihmisen pieniä iloja on myös se, että nyt on keittiöstä oikeastikin otettu yksi tuplaikkuna pois. Se oli tapana lapsena niin mummulassa kuin kotonakin. Ihanasti leppoisa kesätuuli tuo tuoksuja tupaan. Juuri nyt ihana puhtaiden mattojen tuoksu.

Peltolenkki käytiin karvakorvien kanssa vielä ahertamisen jälkeen. Niin ihanassa maalaismaisemassa. Kaura on ihanan vihreää tässä kohtaa kasvua. Kaikesta päätellen myös tulevana syksynä saadaan kaurapuuroa keittää ja hevosille ja linnuillekin ruokaa riittää.

Mun koti on täällä.