Operaatio Talli

Tallin siivous alkoi tänään ja täytyy sanoa, että vanhassakin hevostallissa/navetassa tuoksuu edelleen hyvälle minun nenääni. Huomasin myös tänään, että iso, iso ja vanha, sementistä tehty kaukalo on täynnä kauraa!
Jotenkin vaan kyllä ihmetyttää, että miten tämä itseään hevosihmiseksi kutsuva vuokralainen on täällä hevosia pitänyt.

Milloin lie karsinoita siivottu, ei ehkä ollenkaan. Silloin kun meillä oli oma talli, niin se pidettiin aina siistinä aamusta iltaan. Ja niin se tietysti on aina oikeasti hevosia tai mitä tahansa eläimiä rakastavalla ihmisellä. Koira on ystävä ja harrastuskaveri, sama pätee hevosiin. Niitä pitää kohdella sen mukaisesti.

Muuten: sen verran on rankka urakkaa edessä, että parempi tehdä työtä hyräillen ja laulellen ;-)

Tuli myös mieleen aika, kun asuin arvostetun ratsuhevoskasvattaja Outi Rangellin luona 80-luvun alussa. Siellä hevoset harjattiin aamulla ennen tarhaan laittamista, sitten tietysti ennen ratsastamista ja kolmannen kerran vielä ratsastuksen jälkeen ja tarvittaessa vielä iltatallin aikaan neljännen kerran. Niitä oli muistaakseni

kymmenen ellei kaksitoista. Myös talli ja karsinat pidettiin aina siistinä. Aamulla karsinat siivottiin ja käytävät lakaistiin. Uudemman kerran ennen iltaruokintaa karsinat siivottiin vielä uudelleen jos oli tarvetta. Tallissa asusteli hevosten lisäksi kissa ja kolme ruskeaa kanaa.

Muistan erään kesäaamun vieläkin tosi hyvin. Rangellin tilalla oli ollut kesäjuhlat. Juhlimassa olivat olleet  Procopeet, Ehrnroothit, Wahlströmmit ja muut hevospiirit. Me olimme Tiinan kanssa juhlista sivussa, mutta lupautuneet hoitamaan sekä ilta- että aamutallin. Aamulla kun harjasimme hevosia tallin käytävällä ennen laitumelle viemistä, niin kenraali Wilhelm (R. W.) Stewen (häntä aina puhuteltiin kenraaliksi), Outi  Rangellin silloinen elämänkumppani astelee talliin. Hänellä on kaksi ruskeavalkoista springerspanielia mukanaan. Ja valkoiset hansikkaat kädessä. Hän sipaisee hansikkaalla pitkin harjaamani hevosen selkää ja siihen jää tummaa jälkeä. Hän näyttää minulle kämmenpuoltaan ja kysyy "Onko tämä sinun mielestäsi harjattu?" Jälkeenpäin ajatellen, kaikki muistot ovat arvokkaita, vaikka silloin sitä tietysti vähän pelästyikin ja suki hevosta entistä enemmän.

Rengasmatka Salmentaakse

Tänään käytiin karvalapsien kanssa myös rengasmatkalla Pakkalan kautta Salmentaakse tapaamaan jo lapsuusajoista asti ollutta ystävää. Samalla koirat saivat mennä halutessaan uimaan. Ira vetelikin melkoisen lenkin pyydystäessään vesikirppuja.  Nykyään nähdään Katrin kanssa ehkä pari kertaa vuodessa, mutta aina me aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Niin myös tänään, siitä sen tosi ystävän tuntee. Salmentakana on Katrilla ihana suvun omistama rantatalo ja hauska puutarha Päkäneveden rannassa.

Tallin siivous jatkuu huomenna ja varmaankin vielä monta päivää. Mutta se on mielekästä hommaa ja samalla voi muistella nuoruusajan hevoshommia.