Ei me onneksi tänään vielä lähdettykään

Tänään kävi mummulassa serkkuni Jussi, joka nykyään omistaa tilan,  ja hänen vaimonsa Sirpa. Ai, miten meillä oli mukava tuokio. Kierrettiin tilukset oikeasti melkein kokonaan eli tehtiin mukava kävelyreissu pellon reunaa ojalle ja ojan reunaa joelle. Joki oli paikka, missä me lapsena uitiin.

Jussi muisti, että joen poikki oli laitettu vahva lankku, missä mummu pesi mattoja ja meille lapsille se oli jonkinlainen turva tai merkkipaalu minkä toiselle puolelle virtaavaa jokea ei saanut mennä. Kyllä minäkin nyt muistan tuon lankun.

Ira ja Jesse ui jokea ja ojaakin pitkin moneen eri otteeseen. Varre  pysyttelee toistaiseksi rannalla. Saatiin sitten me ihmisetkin kunnon piristävät vesiroiskeet, kun karvakorvat ravistelivat itseään ja piehtaroivat onnessaan pellossa uimisen jälkeen. Harmi, ettei ollut kamera mukana.

Muisteltiin Jussin kanssa myös vanhoja. Kuinka perunakellarissa pelotti ja miten Pekko-ruuna vei meitä pellolla. Yhtenä kesäpäivänä, kun heinät oli jo ladossa, pappa oli antanut meille Pekon kärryineen, että saatiin mennä pellolle ajamaan. Jussi oli ohjaksissa ja Matti-serkku ja minä kyydissä. No kuinkas sitten kävikään? Alku hyvin ja loppu hyvin, mutta siinä välissä oli kyllä menoa ja meininkiä. Pekko vissiin innostui meidän kakaroiden riemun kiljahduksista ja loppujen lopuksi päästeli kärryt perässään täyttä laukkaa peltoja pitkin. Meillä ilon kiljahdukset muuttui kirkumiseksi ja Pekko sen kuin lisäsi vauhtia. HUPS HEIJAA ja pienten ojien yli mentiin kumipyöräkärryllä kakarat kyydissä kirkuen. Minäkin muistan erittäin hyvin, että takapuoleen sattui, kun pompittiin puisessa kärryssä ylös ja alas ja yritettiin pysyä kyydissä.

Jussi ohjaksissa yritti pysyä rauhallisena ja "ptruu prtuu" pidättää hevosta, mutta voimakas ruuna sai vedettyä aina "kuskin" miltei nokilleen vetäessään ohjaa takaisin.  No onneksi pappa oli kuullut metelin ja juoksi alapellolla Pekkoa vastaan. Pekko antoi kiinni ja meidän todellinen seikkailu loppui siihen. Pekkokin varmaan käytti tilaisuutta hyväkseen revittelyyn ja nautti täysin siemauksin tilanteesta. Onhan se työhevosen arki muuten raskasta ja kuuliaista puurtamista.

Kiitos paljon käynnistä Jussi ja Sirpa, tulkaa ihmeessä pian uudestaan! Ja ehkä syksyllä voitaisiin puutalkoot pitää vaikka kaikki serkukset ja loppuelämänkaverit yhdessä.

Auton siivousta ja tallihommia

Iltapäivällä sitten oli ihan pakko alkaa siivota Focusta. Roskat, ikkunat, imurointi ja niin edelleen. Vielä odottelen kunnon rankkasadetta, niin tulisi auton ulkopesukin tehtyä. Jos tietäisin, että sade olisi varmasti tulossa, kävisin laittamassa mäntysuopaa valmiiksi :-)

Sitten sauna lämpiämään ja tallihommiin pariksi tunniksi. Joku varmaan pitää minua höperönä, mutta kunnia-asia on, että talli on siisti, vaikka ei olisi yhtään hevostakaan.

Vanha lintulautakin on löytynyt. Se pitää entisöidä ja laittaa käyttöön. Jos ja kun täällä talveakin vietettäisiin.

Tässä mummula kuvattuna tallin suunnasta. Kaikki asumisen puitteet olisivat kyllä todellakin kunnossa.

Lopuksi vielä kuva on maailman parhaasta vahtikoirasta ikinä. Mä niin joka päivä mietin, että miten täällä talven yli selviäisi. Selvää on ainakin yksi asia. Se, että kodinturvajoukot ympärillä olisivat parasta A-ryhmää.