Iltapäivän siestaa vietin päivänvarjon alla lueskellen Kaarina Davisin kirjoittamaa kirjaa siitä, miten hän väsyi kuluttamiseen, hoitoalan työhön ja kaupungissa asumiseen. Kirja koukuttaa minua ja olen kymmeniä kertoja jo tarttunut siihen ja palannut milloin millekin sivulle useaan otteeseen. Aikaisemmin en ole lukenut kirjaa ollenkaan järjestyksessä. Tänään aloitin lukemisen järjestyksessä ja tuskin maltoin lopettaa. Välillä laskin kirjan pöydälle ja vaivun ajatuksiini. Jäin miettimään sellaistakin asiaa kuin, miksi olen kaupungissa asuessa muuttanut kahden vuoden välein? Aluksi asunto on aina ollut "niin kiva ja mahtava", sitten alkaa aina joku ahdistaa. Miksi? Ehkä se vastaus onkin: kaipuu maalle.
Hyvillä kirjoilla on se taipumus, että niitä ei raaski lukea ettei ne loppuisi. Tässä kirjassa on myös se mahtava puoli, että tähän voi tarttua yhä uudestaan ja uudestaan. Ja lukea mistä kohtaa huvittaa ja minkä kokee tärkeäksi. Muutama sähköpostikin on tullut Kaarinan kanssa vaihdettua ja pilke silmäkulmassa tuo kirjakin tuli ristittyä jossain kohtaa Kaarinan toimesta Mummulassa asumisen käsikirjaksi.
Koirat makoilivat kuka missäkin. Alkuillasta käytiin taas peltolenkki ja kun en päästänyt koiria ojalle uimaan, niin nehän keksivät sitten kuraisen lätäkön, joka oli syntynyt sateessa traktorin pyörän jälkiin. Kotiin tullessa tassut käytettiin pesuvadissa, josta Varre sitten tapojensa mukaan ei tykännyt yhtään. Nyt se on jo leppynyt, onneksi.
Hellepäivästä huolimatta tänään tein lapiohommia. Nämä kaksi hurjaa lappalaista ovat kaivaneet isompia ja pienempiä monttuja aina kun silmä välttää. Tänään isommat montut meni umpeen ja jokaisen montun kohdalla pidin lappalaisille pienen, kahden sanan, puhuttelun. Ei kaiveta! Muutenkin tuohon pihaan pitää nyt jotain keksiä. Nyt kun se on hiekalla, niin "kilokaupalla" hiekkaa kulkeutuu myös sisälle.
Krassit eivät muuten ollenkaan tykänneetkään huonoa, vaikka siirsin ne viime viikonloppuna kottikärryyn. Kauniita oransseja kukkia pukkaa.
Ilta-auringossa vanha kärrynpyörä ja pihasaunan sammaloitunut kattokin näytti ihanalta. Täällä on niin paljon kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti