Savua piipusta etäpävänä

Maanantaina eli eilen päästiin töistä loppuelämänkaverin kanssa suunnilleen samaan aikaan, kerrankin, ja tultiin samalla kyydillä tänne Mummulaan. Koirat olivat olleet täällä keskenään koko työpäivän. Ne tietysti riemastui yli rajojen kun ajettiin autolla pihaan. Mutta kovin kiltisti ne olivat täällä olleet, kuten kotonakin aina. Koirat yleensä nukkuvat kun omistajat ovat poissa. Niin meilläkin.
.
Aamulla lähdettiin samaa matkaa töihin. Oli se niin mukavaa. Oinaita kun ollaan molemmat, niin helposti sarvet kolisee kun toinen ei ole siinä paikassa siihen aikaan missä toinen haluaisi toisen olevan. Mutta sitten osataan myös nauraa itsellemme.

Illalla kaivoin yhden Mummulan vanhan kukkapenkin esiin. Seinustalla olevaa penkkiä reunustavat punaiset, vanhat tiilet. Jätin pari vanhaa perennaa paikoilleen, mutta muut olivat kyllä uusimisen tarpeessa. Jotain vanhaa perennaa haluaisin laittaa. Minulla on kaupungissa toisesta mummulasta tuotua Malvaa ja sitä täytyy myös tänne jonnekin tuoda. Monet ystävät jo facebookissa tarjosivat erilaisia perennoja, jotka kiitollisuudella otetaan vastaan. Täällä on paljon vanhaa punaista tiiltä, joten sitä voi käyttää moneen paikkaan, mitä keksitäänkin.

Kosteusprosentti tuvassa oli alkuillasta niin suuri, että päätin tehdä puuhellaan tulet. Loppuelämänkaveri viikonloppuna jo pari pesällistä siinä polttikin. Nokisutari on tulossa viikolla 34, ennenkuin sitten aletaan
kunnolla lämmittämään. Väyvpoika Juuso oli tosin jo kiivennyt katolle katsomaan piippuun ja kertoi, että kaikki näyttää olevan hyvin. Ja kyllä tuo pari pesällistäkin jo auttoi hyvin. Savut eivät tulleet sisälle ja nyt on
mukava tunnelma tuvassa.

Huomenna teen etäpäivän. Niillä päivillä voisi olla oma rytmikin, mutta normaalisti teen ihan normi työpäivän silloinkin. Monet kolleegat heräävät ehkä myöhemmin, tekevät myöhempään töitä. Käyvät päivällä ulkoilemassa ja joku jopa kovan lenkin jälkeen saunoo keskellä työpäivää. Ja jatkaa sitten töitä. Kaikki kuulostaa hyvältä ja meidän jokaisen pitää se oma etäpäivä itse muodostaa. Toki riippuu omasta työtehtävästäkin. Minäkin haluan kuitenkin olla ryhmäni saatavissa silloin kun hekin ovat töissä, vaikka sitten virtuaalisesti. Niin se kehitys kehittyy. Mummu ja pappa voisi ihmetellä jos tietäisivät, että teen tässä tuvassa etätöitä. Ehkä tietävätkin ja ovat hyvillä mielin siitä, kuka tietää.

Ehkä minäkin talvella käyn hiihtämässä peltolenkin puolenpäivän aikaan. Meillä työnantaja suosittelee etäpäiviä ja onhan se fiksua. Ekologisestikin. Varsinkin jos asuisi Mummulassa :-)