Vapauden kesä!

Ei ole tällaista kesää vielä meidän koirilla ollutkaan. Koko kesä maalla ja käytännössä koko kesä vapaana. Melkein vapaasti on ollut myös valittavissa, että missä haluaa olla, sisällä vai ulkona. 

Lappalaiset ovat mielellään ulkona koko päivän. Hovawartit sen sijaan ovat ulkona jos ihmisetkin ovat ja taas sisällä jos ihmisetkin ovat. Ovat kai niin oppineet tuohon kaupunkielämässä.

Aamulla kun avataan ulko-ovi, koirat säntäävät ulos ja pihan pientä mäkeä alas läheiseen metsikköön ja Mummulan tielle. Kunhan aamupissat ja haistelut on tehty, tulevat kaikki vuorotellen sisälle tupaan odottamaan ruokaa. Jos on kovin aikainen aamu, niin usein mennään vielä "pötköttelemään".  Kaikki tietää mitä se tarkoittaa. Ira säntää ensimmäisenä sänkyyn ja kun itse olen oikaissut uudelleen sen viereen, niin Varre tulee toiselle puolelle. Jesse ei mielellään tule ollenkaan enää sänkyyn eikä Iitakaan käy muuta kuin kääntymässä. Hyvä niin, vaikka sänky on iso, niin ei sinne sentään neljää koiraa mahdu minun lisäkseni. Kun sitten noustaan ylös, käydään ulkona taas ensin ihmettelemässä, että miltä se tuleva päivä näyttääkään, sitten ruokaa koirille ja itselle aamuteet.

Jesse on ehdoton lauman pomo. Sen suupieliä nuollaan miellyttämistarkoituksessa ja kukaan ei uskalla mennä lähellekään pomon ruokakuppia ennenkuin se on varmasti tyhjä. Yhtenä päivänä Jesse sai itseoikeutetusti isoimman luun. Sehän kestikin sitten kauemmin. Varre rohkeana poikana sentään uskalsi mennä Jessen viereen, mutta siinä se venytteli ja haukotteli muina koirina. Ihan selkeitä  rauhoittelun eleitä, että "en minä tässä luun takia ole, ihan muuten vaan..."  Iraa harmitti enemmän ja se juoksenteli häntä tötteröllä pitkin pihaa ja piti kummallista kurnutusta. Iita katsoi viisaammaksi olla kaukana tästä "keskustelusta".

Loppujen lopuksi kävi niin, että kun Jesse hetkeksi jätti luun, niin Varre kävi sen ensiksi nappaamassa. Se sai syödä sitä aika kauan, mutta sen jälkeen Iran mielestä oli sen vuoro ja se kävikin yksinkertaisesti ottamassa luun Varrelta. Kun Ira oli saanut luusta tarpeekseen, Iita juhli sen kanssa vielä pitkään. Seuraavanakin päivänä!

Iraa kutsun "Ira-poliisiksi". Se ei niin sikeästi tuolla kammarin sängyllä nuku, ettei kuulisi jos lappalaisilla alkaa pihalla olla liian hauskaa. Kun leikki yltyy oikein kovaksi ja meno on hurjaa, niin Ira käy paikalla pysäyttämässä kaksikon: lopettakaa heti! Samaten jos se nukkuu tuvassa pöydän alla ja itse istun vaikka blogia kirjoittamassa ja Iita tai Varre yrittää minua lähestyä, tekee Ira hyökkäyksen pöydän alta: seis! tämä ei käy! Ira on myös porukan iltaunisin. Se vetäytyy iltaisin nukkumaan jo aika aikaisin ja haluaa silloin olla omissa oloissaan.

Varre on yksi viisaimmista koirista,  jonka olen 45-vuotisen koirahistoriani aikana tavannut. Se ymmärtää niin monia asioita, melkein pelkästä ajatuksesta, että sitä jaksaa ihmetellä. Se on kuitenkin vasta vuoden vanha. Sille ei ole kuitenkaan mitään asioita varsinaisesti opetettu. Hauska esimerkki on se, että kun vesikupista loppuu vesi, Varre ei jää toimettomaksi. Se laittaa vasemman jalan tassun kuppiin ja kolisuttaa niin kauan, että se huomataan. Varre on muutenkin vasentassuinen. Se on myös herkkä koira, joka osoittaa myös sen,  jos jostain on se mieli pahoitettu.

Iita on meidän kesävieras. Se on ollut täällä koko kesän, toki meillä myös vuosien ajan jo aikaisemminkin. Ei se meillä hoidossa ole, kotonakin sen hoito sujuisi, mutta se on kavereiden kanssa viettämässä kesää, kuten aikaisempinakin kesinä usein. Iita osaa olla myös kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja nauttii täysillä vapaudestaan.

Ihan pihakoirina ei koirat ole kuitenkaan kesää viettäneet, vaan niiden kanssa käydään pari kertaa päivässä lenkillä. Milloin pellolla ja milloin metsässä. Ja ovathan nuo joskus päässeet myös ajelulle kauppareissulle.