Osuuskaupan uusi elämä

Tänään onkin päivää vietetty kolmistaan Iran ja Jessen kanssa. Äänekäs Tunturihaukka eli Varre ja loppuelämänkaveri Erkki lähtivät testaamaan paimennustaitoja Paimioon. Hyvin oli mennyt ja Varre oli ollut "työssään" hieno ja rauhallinen koira. Eikä poika ole vielä vuottakaan!

Aamupäivä meni vielä tiukasti etätöissä, mutta sen jälkeen lähdettin sadepäivän kunniaksi käymään kylillä.

Osuuskauppa on jo muutama vuosi sitten saanut uuden elämän. Siitä on tullut helluntaiseurakunnan sali. Loistavaa, että rakennus on uusiokäytössä eikä se "korista" kylää ränsistyneenä muistona menneisyydestä. Ylemmässä kuvassa noilla paikkeilla oli ennen osuuskaupan ovet. Pihassa oli puomi, johon Pekko, suklaanruskea suomenhevosruuna, laitettiin siksi aikaa kiinni kun käytiin ostoksilla. Kaupassa tuoksui hyvälle.

Tien toisella puolella Tarmo -lähikauppiaana häärii alakoulusta asti luokkatoverinani ollut Riitta. Kaupasta saa kaikkea ja mitä ei ole, sitä tilataan. Tuo on sitä jokaisen kyläkauppiaan filosofiaa, jota me asiakkaat arvostamme.

Loppupäivän siivoilin ulkona nurkkia. Hiki päässä ja hyttyset kimpussa, ihan kirjaimellisesti. Voi sentään edellisiä ja varmaan sitäkin edellisiä vuokralaisia. Siihen on jäänyt mihin on sattunut tippumaan: hevosenharjaa, maksamattomia laskuja, autonrenkaita pitkin poikin pitkässä nurmikossa, rikkinäisiä kukkapurkkeja, kissanruokapurkkeja, lasten leluja, tyhjiä tupakka-askeja, pesuainepulloja... Keräilin roskat jätesäkkiin ja kierittelin renkaat navetan seinälle. Roskalavalle joutavat kaikki.

Hylätyt hirsisaunat

Hylätyt hirsisaunat ovat vieläkin kauniita. Ne seisovat edelleen ylpeänä ja ryhdikkäänä, ikäänkuin sanoen, että "laita minut kuntoon, niin sen parempia löylyjä et mistään saa". Niitä käy ihan sääliksi.

Punaisessa saunassa on tullut lapsena kylvettyä. Muistan, että  pesuvadit oli peltiä ja mummu pesi meidät pikkulikat varmoin ottein. Saippua vaahtosi ja tuoksui. Peltivadista saatiin huuhtelut. "Silmät

kiinni" sanoi mummu ja kaatoi pesuvadillisen lämmintä vettä niskaan. Ai miten se oli hauskaakin! Saunan jälkeen istuttiin tovi saunakammarissa ja kuivateltiin. Sellainen hämärä muisto on, että penkillä istuessa heiluttelin jalkoja ja Merjan kanssa siinä jotain kamalasti kikatettiin. Harmi, että en muista, että mitä.

Nyt on sauna romua täynnä eikä paremmin mene tuolla tien päässä oleva ruskealla hirsisaunallakaan, jossa talokin kuuluu hylättyjen kerhoon.

Voi meitä ihmisiä.