Kuinka pienestä voikaan tulla hyvä mieli!

Toinen aamu on sujunut rattoisasti radiota kuunnellen ja kohennellen edelleen paikkoja. Kuinka pienestä sitä voi ihmisen mieli tullakaan hyväksi. Ihan vain esimerkiksi siitä, että laatikostot saivat nätit paperit ja kohta on tavarat hyvässä järjestyksessä.

Vanhan saunan savupiipussa on naakkapariskunnalla jälkikasvua. Keittiön pöydän äärestä voi mainiota luontokuvaa katsoa ihan livenä. Pariskunta vaikuttaa onnelliselta punatiilisessä "talossaan". 

Eilen illalla tuli mieleen eräs lapsuusmuisto:

Navetan karjakeittiön betonilattia oli aina märkä. Se viilensi pikkuisia jalkapohjia. Muistan karjakeittiön hyvän tuoksun! Vesihöyry nousi kiehuvasta vesipadasta ja maitotongat kiilsivät puhtaana odottaen täydennystä. Mummu hämmensi ämpärissä maitoa pitkävartisella kauhalla. Vastalypsetyn maidon tuoksu tunki sieraimiin. Me saimmekin kauhasta maistaa juuri lypsettyä, paksua ja lämmintä maitoa. Se maistui hyvälle. Kissakin tiesi, että nyt sitä saa. Nykyäänkin maito on hyvää, mutta sen pitää olla kylmää.