Meillä oli tänään minun etäpäivän lisäksi koirilla avoimien ovien päivä. Saivat jokainen ihan itse valita, että mitä tekee ja missä.
Jesse piti sen sijaan selvästi vahtia. Varikset ja naakat saivat kyytiä ja poikkeuksellisesti myös yksi pellolle eksynyt lokki. TÄÄLLÄ VAHDIN MINÄ, se ilmoitteli komealla haukullaan ympäristölle. Ja aina kun laumanjohtaja sinkaisi johonkin suuntaan, niin nämä kaksi alamaista perässä, tietämättä varmaan yhtään, että miksi?
Iralla oli selvästi enemmän tekemiset hakusessa. Välillä se jaksoi leikkiä Varren kanssa ulkona, mutta kun on niin äidin tyttö, niin yhtäkkiä pitikin tulla tupaan katsomaan, että onko se "äiti" varmasti siellä. Yhden kerran sekin ilmoitti selvällä vahtihaukullaan, että jotain ihmeellistä on jossain. Näin tuvan ikkunasta, että sillä oli häntä kaarella ja se todella omasta mielestään ilmoitti jostain "vaarasta". Lähdin ulos katsomaan, että mikä siellä nyt on noin vaarallinen. Mitään kummallista ei kuitenkaan näkynyt. Paitsi syreenipuskan takana vanha autonrengas, mutta hyvähän siitäkin on ilmoittaa, niin tietää viedä roskiin.
Mummu sanoi aina, että pelakuu, ei pelargonia. Punaisia pelakuita oli sitten tuvan ikkunalaudat tulvillaan. Siihen aikaanhan otettiin tuplat kesäksi pois ikkunoista. Niin myös meillä kotona. Kesän alussa ikkunat pestiin ja tuplaikkunat vietiin vintille. Syksyllä ne taas asennettiin takaisin ja tiivistettiin ja teipattiin hyvin, että lämpö pysyi sisällä eikä ulkoa tullut vetoa.
Mummulassa pelakuut valtasivat ikkunlaudat ja jos oikein muistan, niin ruukut olivat erilaisilla, jostain syystä parittomaksi jääneillä, kahvikupin "tasseilla".
Tänä kesänä pelakuu sai arvoisensa paikan ulko-oven vierestä. Siinä se hienosti muistuttaa menneistä ajoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti