Ihan tarkkoja vuosilukuja ei ole minulla selvillä, mutta pappa rakensi talon perheelleen Kuhmalahdelle sotien jälkeen. Ensin he asuivat ladossa, sitten pienessä saunamökissä. Äitini muistaa, että hänen rippijuhliaan olisi jo vietetty talossa 1949. Tosin siihen aikaan se taisi olla vaaleansininen vai mikä lie oli ensimmäinen väri.
Nyt - vajaan 80-vuoden jälkeen tuvassa tehdään etätöitä. Kiitos vaan Saunalahdelle (ja omalle työnantajalle ja pomolle) tästä mahdollisuudesta. Hyvin se pelittää mokkula täällä peltojen keskellä.
3G ja kuusi tolppaa.
Niin ja kiitos papalle, tietysti! Tupa, missä ennen pappa kiikkusteli keinutuolissa ja söi närästykseen Rennietä, onkin nyt vuosikymmenten jälkeen minulla etätyötoimistona! Jotain yhteistä meillä papan kanssa
kuitenkin selvästi on, sillä myös minä viihdyn täällä. Niin, ja me molemmat papan kanssa tykättiin hevosista! Muistan mummulan Pekko-hevosen ja sen kun käytiin kärryillä papan kanssa Osuukaupassa. Pappa
osti meille Pandan vaaleaa suklaata, Osuuskaupan suomimakkaraa vai oliko se löylylenkkiä ja mitähän vielä. Mummu teki suurimman osan itse kaikesta, joten paljoa ei varmaan rahaa kauppaan laitettu eikä sitä ollutkaan.
Ennen lomaa minulla vielä 2-3 työpäivää, riippuen siitä miten saan valmista. Yritän ahkeroida, vaikka vähän väliä jään ajatuksiini. Niin monet, monet muistot tulevat mieleen ja vievät ajatukset pois tästä
ajasta.
Kaunis paikka etätöille, oikein ihanaa kesää teille! t.katja
VastaaPoista