Keskikesän juhlaa

Naakan poikaset ovat lähteneet tiilitalostaan ja tekevät nyt lentoharjoituksia alapellolla. Aivan kuin lokki Joonatan Richard Bachin kirjassa.  Jokaisen meistä pitäisi lukea tuo kirja kerran vuodessa, niin muistettaisiin, miksi täällä ollaan ja eletään. Kirja kertoo lokista ja lentämisestä.  Ja samalla paljon muusta: elämisen riemusta, vapaudesta ja itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Herkkä ja viisas kirja.

Muistaakseni en ole koskaan viettänyt juhannusta mummulassa, joten sekin asia on nyt korjattu. Joulu ollaan kyllä vietetty isän ja Merjan kanssa v. 1963, kun äiti oli "hakemassa" Jarmoa laitoksella. Tuvan nurkassa oli kuusi ja siinä paloi ihan oikeat kynttilät. Kuusenkoristekaramellit kiilsivät kauniisti ja kissa kävi niitä välillä käpälöimässä. Joulupukkikin kävi. Harmi kyllä, pappa oli juuri silloin käymässä navetassa, eikä siis nähnyt joulupukkia ollenkaan!

Se juhannuksen tavoite saada kuusi koiraa samaan kuvaan, ei toteutunut. Kuvassa vasemmalta: Peppi, Jesse, Ira, Varre ja Unna. Milla 13-v löytyi kuvan ottamisen jälkeen tallista. Koiralauman elo sujui
kohtuullisen leppoisasti, Ira pullisteli välillä noutajaneitokaisille, mutta mitään suurempaa kärhämää ei tullut.
Sunnuntaina illalla, kun loppuelämänkaveri ja neljä koirista lähti kaupunkiin, oli aika tarttua imuriin, ravistella matot ja ryhtyä lattianpesuun. Aika urakka, mutta siistiä tuli!

Viikonlopun aikana taas kohenneltiin ympäristöä ja täytyy sanoa, että sellaisesta tekemisestä kyllä tulee hyvä mieli. No - kunnia sille, jolle se kuuluu eli loppuelämänkaverille, hän se suurimman urakan teki. Maitokärryt, jotka löytyivät vanhasta puimalasta, tuottivat suurta iloa, vaikka eivät enää olleetkaan ihan parhaassa vedossa.  Uudet renkaat ja pohja, niin taas on käyttöä ja iloa!

Noilla kärryilla on äiti vienyt ties kuinka monta kertaa maitotongat tienviereen maitolavalle. Pappa on kärrännyt meitä lapsia ja hämärä muisto on, että serkkupoikien kanssa myös ajeltiin noilla kärryullä.

Toiset istui kyydissä ja toiset lykkäsi. Hevostakin kärryjen kanssa leikittiin, luonnollisesti, jos itse sain valita, mitä leikitään.

Lauantaina äiti, eno ja Helvi-täti piipahtivat kylässä. Oli mukavakin kuunnella lapsuusmuistoja tästä paikasta.
Eikä se sen ajan lapsilla aina niin mukavaa ollut. Eno kertoi, että miten he lapsena hiihtivät talvella, olikohan 1948, Laipanmaahan aamulla 6km metsätöihin. Ja kun illalla metsätöiden jälkeen hiihti tuon saman matkan takaisin, niin "paita oli niin märkä", että piti mennä lämpöiselle uuninpankolle huilaamaan ja kuivattelemaan. Eno oli silloin 12-vuotias ja äiti hiukan vanhempi.

Huomenna kaupunkiin. Lupasin yrittäjäystävälle lomaa ja tuuraan häntä viikon verran hänen liikkeessään Tassuparissa. Täältä mummulasta  lähdetään aamulla töihin ja illalla tullaan takaisin. Ei haittaa. Harjoitellaan samalla miltä tuollainen työmatka oikeasti tuntuisi.