Kuumana kesäpäivänä leikittiin navetassa

Kun olin viileässä peräkammarissa nukkunut lempeät unet taas kellonympäri, herännyt ihan luomusti tarpeeksi pitkien unien jälkeen, keittänyt itselle aamuteet ja koirat olivat syöneet oman
"aamiaisensa", niin lähdettiin pihalle hommiin.

Haravoin pihan juhannuskuntoon. Kuivat katkenneet tai katkaistut koivunoksat raahasin metsän reunaan, irtoroskat pois ja vanhat, hevosten jättämät heinät saivat myös uuden paikan. Ja toki sunnittelin myös muutamien kesäkukkien istuttamista pelakuun seuraksi.

Ja ennenkaikkea: navetan siivoamista ja puhdistamista.  Jos oikein muistan, niin mummulan navetassa oli kolme lehmää, yksi possu ja kanoja. Vasikkakarsina oli myös, possukarsinan vieressä. Tallin puolella asui Pekko, iso ja jykevä suomenhevosruuna. Papalla oli ollut hevosia jo ennen Pekkoakin.

Muistan myös sen aamun, kun pääsin viemään ensimmäistä kertaa mummun kanssa lehmiä laitumelle.  Siinä ne irrallaan löntystivät mummun perässä. "Helunaa, Orvokkii, Aamuu... ptruiit ptruiit"... Totta puhuen, en muista olivatko kaikki lehmät oikeasti tuon nimisiä silloin, mutta sen muistan, että Heluna oli yhden lehmän nimi.  Ja sen, että sain mummulta tärkeän tehtävän kulkea lehmien perässä pienen pajuvitsan kanssa. Oli aikainen aamu, aurinko paistoi ja taisin olla paljain jaloin.

Pekko taas ulkoili pitkässä liekanarussa alapellolla ja possu navetan päädyssä. Kanat viipottivat pihassa eli ne oli todellakin siihen aikaan niitä Vapaan Kanan Munia. 

Navetan ylisille ei saanut yksin mennä koskaan.

Kesällä kuin eläimet olivat ulkona, navetta oli kesäkuumalla mukava paikka leikkiä. Muistan, että useimmiten navetassa leikimme hevosta serkkupojan kanssa. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut hevonen, vaan sitä virkaa toimitti lehmien ruokintapaikkojen päällä olevat lankut. Papalta saadut köydenpätkät olivat ohjat  ja meillä molemmilla oli tietysti omat hevoset. Istuttiin leveillä lankuilla hajareisin ja ohjat tulivat lankun alta. Siinä me peräkkäin laukkailtiin pitkin "mäkiä" viileässä navetassa. Tämä oli yksi suosikkileikeistäni. Pekon selkään ei pappa meitä uskaltanut päästää.

Eno soitti eilen

Ei olla pitkään aikoihin oltu äidin veljen kanssa missään yhteyksissä, mutta mitä ilmeisemmin tämä minun kesämuutto mummulaan (ja siis myös enoni lapsuuskotiin) herättää monenlaisia tunteita siellä ja täällä, eikä vähiten itsellä.

"No - miten olet saanut aikasi siellä kulumaan?"
"Täällä on aivan ihanaa. Ennen sitä osattiin talotkin rakentaa oikeisiin paikkoihin".

Raimo-enolla taisi ääni hiukan väristä, kun hän totesi tähän hetken päästä: "Kyllähän se mukava paikka on".

Oma lapsuudenkoti ei unohdu ikinä.