Meillä oli perjantaina töissä ryhmämme virkistysilta. Totesin siinä aika alkuillasta, että nyt minun täytyy lähteä katsomaan koiria ja toivotin kaikille hauskaa iltaa. Oikein vähän kolahti, kun työkaverini sanoi minulle: "Mene nyt sitten jo kotiin äläkä mummulaan".
Niin se on, tämä on nyt kotini ja olen onnellinen siitä. Oma historia on tullut tärkeäksi ja nämä paikat. Se, että senkki voi olla samassa paikassa kuin vuosikymmeniä sitten, tuntuu vaan hyvältä. Ne on niitä tunteita, joita ei voi selittää. Täällä on hyvä olla.
Ihana herätä viikonloppuna valoisina aamuina, sanoa koirille, että "nyt vielä pötkötellään" ja huomata hetken päästä peräkammarin ikkunasta, että oravanpojat jo kisaavat kuusenoksilla. Niillä on jo kevättä rinnassa. Koirat kyllä ne yleensä myös huomaa ja yhdessä niitä sitten katsotaan jännittyneinä. Toisesta ikkunasta näkyy viime kesän raivauksien jälkeen alapellolle ja joelle asti. Kaunis näky sekin. Aina kun katson sitä alamäkeä, niin mietin, että tuosta olisi kyllä kiva laskettaa navetan seinustan vierestä suksilla alas asti, jos vaan uskaltaisi.
Olen saanut täällä jo monta tuttua. Kyläkaupassa kun käy, alkaa morjestaminen lisääntyä ja se tuntuu taas pitkästä aikaa mukavalta. Kultapellon autokorjaamon pojat morjestavat sujuvasti, toinen jopa ilman, että tunnistaa autosta. Lumimies Ahola, joka auraa myös täällä meidän piha-alueen todella hienosti, heiluttaa kättä aamuisin kun ajan töihin ja hän on töissään kylällä, vaikka hiekottamassa kyläkaupan pihaa. Eilen kun kävin kaupassa, niin pääsin tuskin ovesta sisälle, kun kauppias, joka muuten on luokkatoverini ala-asteelta, tokaisi, "sinähän se tiedätkin tietokoneista". Ja niin siinä sitten selviteltiin paikallisen asukkaan internetti-ongelmaa. Se on niin luonnikasta täällä maalla.
Olen tavannut jo kesällä ensimmäisen kerran hiukan kehitysvammaisen miehen. Hän pitää koirista ja on itse erittäin ystävällinen ja kohtelias. Hänen mielestään Ira näyttää kultaiselta noutajalta ja niinhän se onkin. Hän muistaa aina kysyä, että ovatko koirat kuitenkin ystävällisiä vaikka haukkuvatkin paljon.
Tänään aamulla tuossa "mummulan pysäkillä" seisoi nainen ja poika. Heilautin puolestani kättä molemmille ja sain tervehdykset takaisin ja hymynkin. En tiennyt keitä he olivat, eivätkä varmaan hekään minusta, mutta mukavaltahan se tuntui. Paikalliselta Kessalta olen ostanut bensat ja sielläkin ollaan jo kuin vanhat tutut. Kun menen bensapuolelle maksamaan, niin jo kohta kuuluu kahvilan puolelta: "Moroo!".
Koirien kanssa käydään nyt talvella aika useasti lenkillä Tervaniemestä lähtevällä tiellä, joka vie Laippaan. Siellä koirat voi juosta vapaana ja itse voin reippailla sauvojen kanssa ihan kunnolla. Kertaakaan ei ole vielä näkynyt ketään muita, se jos mikä on koirien kanssa rentouttavaa. Ne voivat kuitenkin kisailla ja juosta kilpaa keskenään ja hauskaa niillä näyttääkin olevan.
Työmatkat ovat sujuneet hyvin. Hyvä ajoitus kaupungin päässä on kullanarvoinen asia! Ajansäästöä nimenomaan aamulla. Jos lähden täälä 6:30, niin pääsen sujuvasti ajamaan töihin ja työpöydän ääressä ollaan jo puoli kahdeksan aikaan. Tänään lähdin vasta 6:50, niin johan se jono tökkäisi muutamien kilometrien päähän Kangasalta Tampereelle päin. Liikenne alkaa taas soljua hyvin kun kaksi kaistaa tulee käyttöön ja osa matkaajista kääntyy Helsinkiin päin. No aamuruuhkaa on muutenkin tuohon aikaan. Olin kuitenkin klo 8:00 tänään töissä. Minulla on joustava työaika, joten ei tuo niin ole minuuttihommaa sen paikallaolon kanssa. (Toista se on koirien tottelevaisuuskokeissa.) Pomon kanssa on myös sovittu etäpäivistä, joten sekin helpottaa paljon. Lisäksi minulla on työasioita Jyväskylässä, joten täältähän sinne tulee paljon lyhyempi matka kuin Tampereelta. Aurinkokin paistaa mennen tullen seläntakaa, joten mikäs siinä on ajellessa.
Kaikkia tavaroita ei vielä ole tullut muuton jäljiltä purettua. Arki-illat ovat kuitenkin lyhyet ja kaikille ei vaan ole vielä löytynyt omaa paikkaa. Kesällä myös kirppikset kutsuvat. Sekä Luopioisten kesätori että Kuhmalahden kirkonkylän kaupan kellarikirppis. Kaikenlaista tavaraa ja vaatetta löytyy, mistä on aika luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti