Vanha kuva

Vanha kuva

lauantai 23. maaliskuuta 2013

"Kell' onni on, se onnen näyttäköön"

Facebookissa eräs kaverin päivitys antoi innostuksen siihen, että vanhoja sananlaskuja tulisi "uudistaa". Aloitetaan yhdellä niistä. "Kell' onni on, se onnen näyttäköön".

Loppuelämänkaveri on ollut lomalla kuluneen viikon. Koirilla on ollut hyvä olla, kun "iskäkin" on ollut kotona. Itse olen ollut töissä ja myöskin työmatkalla pääkaupunkiseudulla pari päivää. Kotiin tullessa tupa on ollut lämpöisenä ja pärekori on koko viikon ollut täynnä klapeja. Puuhellalla tehtyä nakkisoppaakin on ollut tarjolla. Ja vielä ensi viikonkin saan nauttia tästä "palvelusta". Pääsiäiseksi loppuelämänkaveri sitten joutuukin, vai pitäisikö sanoa pääsee, töihin.

Karvavekkarit herättävät aina ennen seitsemää, nyt jo aikaisemminkin kun valo alkaa lisääntyä. Ne ilmiselvästi kuulevat miten naakat ja varikset alkavat kokoontua pihapiiriin. Niille pitäisi päästä antamaan heti kyytiä. Tänä aamuna ennenkuin nousin ylös, katselin tovin ikkunasta. Näkymä pellolle oli kaunis. Loppuelämänkaveri oli jo jalkeilla, joten pyysin häntä ottamaan näkymästä kuvan. Katso pitkään ja ota tunnelmasta kiinni.




Taitaa punatulkut olla jo pesäntekopuuhissa kun ei ole vähään aikaan näkynyt. Tutut tintit kyllä vielä pyrähtelevät ruokintapaikalla. Ja myös tikat ja orava. Mutta onhan tämä ruokintakausi selvästi lopuillaan. Viimeisiä pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä tässä tarjoillaan.



Moni varmaan muistaa, että sain tänne kesän alussa äidiltäni pelargonian, niitähän mummukin rakasti. Syksyllä otin sen sisälle talvehtimaan ja se on ollut tuolla kammarin nurkassa. Pari kertaa talven aikana annoin sille vähän vettä. Tänään kaivoin sen esille, siivosin kuivat lehdet pois. Yksi nuppukin jo on. Aion kyllä vielä vaihtaa siille mullan ja ottaa pistokkaita. Googlen kautta löytyi hyvät neuvot, miten kaikki tapahtuu. Oppia ikä kaikki! Tänään otettu kuva alla.



Haluan kannattaa paikallisia yrittäjiä ja olenkin koko täällä asumisen ajan, kyläkaupassa asioimisen lisäksi, ottanut auton tankin täyteen kerran viikossa paikalliseslta Kessalta. Tänään tuli omistajan kanssa puhetta koirista ja voi sentään, sieltähän saa koirillekin vaikka mitä! Raakaravintoa, lihapitoista, laadukasta koirannappulaa, puruluita ja niin edelleen. Myöskin tarvikkeet. Ja edullisesti! Putkiluut 2€/kg, mistään kaupungista et tuolla kilohinnalla luita osta. Tuolla ulkona on nyt sitten kaksi onnellista luiden kimpussa. Aion ehdottomasti asiakkaaksi myös Kessan koirapuolelle. Sain tänään siellä esitteet, mitä ruokaa on tarjolla. Ymmärrettävää on, että suuria varastoja ei voi näin pienessä kylässä olla, mutta kaikkea saa tilauksesta.


Kevät on ihan kohta tässä. Yöpakkaset pitävät vielä talven tuntua yllä. Paljon mukavia suunnitelmia keväälle ja kesälle täällä Mummulassa eli kotona. Olen innostunut lukemaan rintamamiestalo-blogeja ja sieltä kyllä saa monenlaista pientä vinkkiä vaikka sitten vain uuninluukkujen maalaamiseen tai vanhojen heinäseipäiden ja vanhojen hirsien hyödyntämiseen.

"Joka kuuseen kurkottaa, se kuuhun pääsee"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti