Koirat joutuivat loppuelämänkaverin kanssa maa-ampiaispesän asukkien kohteeksi. Ira ainoana sai osuman tai kaksikin. Kyytabletti onneksi laski turvotuksen nopeasti, mutta surkeaa oli. Itse jouduin tänään hirvikärpästen uhriksi. Loppuelämänkaveri totesi, että niihin tottuu, mutta enpä usko!
Tänään lähdettiin heti aamusta käymään isällä. Oli sovittu jo aikaisemmin, että haetaan sieltä metrin koivuhalkoja ja lainataan rälläkkää. Viimeksi mainittu pitää kyllä hankkia itsellekin, aina sille jotain käyttöä on eikä tuo nyt kalliskaan ole. Nyt sillä leikattiin vanhan öljytynnyrin kansi, sillä romupuut ja pahvilaatikot on päätetty hävittää Mummulassa polttamalla.
Kammarin rikkinäinen uuninluukku otettiin myös mukaan jos isä keksisi siihen jotain korjausta. Vähän hitsausta ja uuninluukku on taas omalla paikallaan ja oikein hyvä. Nuohooja tulee maanantaina ja sen jälkeen myös kammarin uuniin uskalletaan laittaa tulet. Kaikkikin luukut kaipaavat täällä puhdistusta ja hopeista maaliakin, ehkä, mutta kaikki ajallaan.
Koirat jätettiin kotiin, kun tiedettiin, että isälle on muuttanut kissa. Mistä lie tullut, mutta alkoi totutella jo talvella ihmisiin ja istui uskollisesti pilkillä isän elämänkumppanin kanssa. Se on asettunut nyt jo melkein taloksi ja kesyyntynytkin jo niin, että tulee sisällekin isän viereen ottamaan päiväunet. Kissa syö suurimmaksi osaksi kalaa, joten asiaan kuuluvat matokuuritkin se on saanut. Minäkin sain sitä jo vähän silittää.
Lisäksi hyvää mieltä toi vanhat tuolit, jotka sain. Niitä on yhteensä viisi tallella ja ne ovat Kuokkasten mummulan vanhoja tuoleja. Haaveena on, että täällä Mummulassa minulla on vielä vanha ruokapöytä, jonka ympärllä on sopivasti sulassa sovussa erilaisia vanhoja tuoleja. Tuolien lisäksi kotiintuomisena oli tomaatteja, kurkkuja ja omenoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti