Mummulassa valmistaudutaan talveen

Loppuelämänkaveri teki puuvarastoon "uudet" seinät ja oven, kierrätyslaudasta, kuinkas muuten. Hienokin siitä tuli, minun silmääni. Nyt ei tuiskuta lunta puuvarastoon. Metrin koivuhalkoa haettiin isältä ja monta haapaa kuivuttuaan päätyy myös pesään.  Nuohooja kävi monen vuoden jälkeen. Nyt meillä on ollut tuli jo leivinuunissakin.

Haapa on puu mitä haukutaan. Huono lämpöarvo, leviää kuin kulovalkea. Mutta NIIN kaunis minusta. Ihanassa kesätuulessa haapa havisee silkkisesti, syksyllä taas se näyttää ihanat keltapunaiset lehtensä. Eilen kun aamulla ajelin työmatkaa Kuhmalahdelta kaupunkiin ja sama illalla, niin mietin, että miksi lauletaan keltaisesta toukokuusta kun oikeasti se keltainen kuukausi on kyllä syyskuu. Mahtavan ihanaa keltaista maisemaa koko matkan Vääksyn kartanon jälkeen. Lämmittäjänä haapa on rehellinen ja reilu: ei nokea tulipesää, palaa ja lämmittää. No, sitä tarvitaan vähän enemmän kuin koivua, että saadaan tupa lämpöiseksi. Mutta mitä sitten?

Sähkömieskin kävi tällä viikolla laittamassa kriittiset asiat kuntoon. Nyt on peräkammarin vaarallinen sähköjohto kiinni ja eteiseen tulee valo. Helpottaa elämää. Kotoisuus senkun lisääntyy. Vielä on muutama nurkka, mihin sähkömiestä tarvitaan, kun vaan saadaan aikataulut sopimaan.

Lumityöntekijä on tilattu. Loppuelämänkaveri siivosi kotitien laitoja viime viikolla ja puska poikineen sai väistyä. Nyt on talvella lumitöidenkin ajaminen selkeää.Pelargonia pääsi sisälle reilu viikko sitten ja sehän alkoi siitä kiittämään. Nuppuja on tullut kuusi ja ensimmäinen jo auennutkin. Vielä minä opin näitäkin
asioita.

Sänkipellon lenkit koirien kanssa ovat yhtä kurassa tarpomista. Kyllä on märkää. Ei ole ihme, että leikkuupuimurit eivät ole kaikille pelloille päässeet ollenkaan. Täälläkin Mummulan alapelloilla vesi
seisoo ihan lammikkoina. Kuusitoista kuratassua kyllä tietää tosissaan siivoamista sisällä päivittäin.

Vaan ei haittaa kuraiset pellot Iraa. Kultainen syksy näkyy kuvissa, joissa kultainen Ira lentää. Se etsii kuralätäköistä vesikirppuja ja toivoo koko pienestä sydämestään, että edes joku lintu lehahtaisi lentoon pusikoista. Yhtenä iltana pari peuraa oli pellolla ja silloin kyllä lennettiin. Mutta niin lensi peuratkin! Ne tekee upeita loikkia. Onneksi vastaan tuli aika leveä joki, jonka yli peurat lensivät ja koirat hukkasivat jäljet ja tulivat takaisin. Peuroilla oli kuitenkin ehkä noin sadan metrin etumatka.