Uuden vuoden mietteet

Uusi vuosi ei alkanut Mummulassa mitenkään iloisissa merkeissä, sillä Jesse ja Varre pääsivät taas ottamaan yhteen. Seurauksena Varrella reikä jalassa ja Jessellä pieni nirhama silmän alla. Henkiset kolaukset olivat sitäkin suuremmat, sekä koirilla että ihmisillä. Olen muistellut onnellista kesää kun koirat vielä sopivat kaikki yhteen. Sellaista ei enää ikinä tule. Yritämme nyt toipua tästä asiasta ja emme oikein edes tiedä, miten tässä jatketaan. Kuonokoppa Jesselle? Vanhan saunan päätyyn aitaus, missä pojat saavat kesällä vuoronperään oleskella?  Erossa oleminen?

Me olemme hoffien kanssa olleet täällä nyt koko tämän joulunajan, melkein kolme viikkoa. Tänään sunnuntaina pitää lähteä kaupunkiin hoitamaan asioita, katsomaan viherkasveja, posteja ja pakkaamaan. Tänne me muutetaan! Ei ole enää epäselvyyttä tästä asiasta. Ajankohtaa avoin, mutta pian. Olen niin miettinyt tätä asiaa. Jos miinusta on "pitkä" (57km) työmatka, niin plussia on kymmenet kerrat enemmän! Jostain pitää luopua että jotain saa. Ja kaupunkiin pääsee aina takaisin, mutta tällaista Mummulan kaltaista aarretta ei löydy mistään muualta maailmasta.

Mitä sitten kun minulle tulee maaliskuussa työmatka Helsinkiin? Kuka hoitaa koiria kun niitä ei voi enää loppuelämänkaverillekaan jättää. Paras vaihtoehto on tietysti jos löytäisin jonkun "dogsitterin" tänne Mummulaan pariksi päiväksi. Mutta jos ei, niin sitten on vaan päätettävä "kylmettää" sydän ja viedä koirat yksinkertaisesti koirahoitolaan. Sinne missä muutkin ihmiset pitävät koiriaan silloin kun lomailevat tai ovat työmatkoilla. Ei se nyt koirille varmaan ole yhtään niin kamalaa kun minulle.

Toinen kysymys mikä on ollut mielessä, että kestääkö auto tuota reissaamista, kun uutta tai edes käytettyä nelivetomaasturiakaan ei nyt pysty ostamaan. No - olen ainakin tutustunut luotettavaan Kultapellon
autokorjaamoon, joten siellä pitää nyt huollattaa autoa jatkossa, niin että se kestää ja pysyy ajokunnossa.

Kolmatta asiaakin olen ajatellut. Tulevaa syksyä ja pimeää aikaa. Nyt talvellahan ei ole ollut mitään vaikeuksia ajaa tätä väliä kun valo lumen myötä riittää. Entäs sitten taas se tuleva marraskuu kun pimeää riittää. Olen miettinyt, että tekisin sen ajan lyhyempää päivää tai toinen vaihtoehto on säästövapaasopimuksen tekeminen työnantajan kanssa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ylityöt ja jopa viikon vuosilomasta voi laittaa säästöön ja pitää sitten säästövapaana pois tarvittaessa eli minulle se tarkoittaisi juuri sitä pimeintä aikaa vuodessa.

Kevään suunnitelmia on muitakin tänään tehty. Kaikki muuttuu vielä hyväksi, uskon niin. Jos Varre ja Jesse eivät enää koskaa tule toimeen keskenään niin meidän vaan täytyy se kestää ja ennakoida kaikki
vaaratilanteet.

Vielä lopuksi: kesän alussa jo kirjoitin blogissa, että haluaisin nähdä täällä oravien keikkuvan kuusenoksalla kun herään aamuisin kammarissa. Tänään se toive toteutui. Kaksi pörröistä oravaa piti kisailua kuusenoksilla. Tuo näky oli ihan kuin jostain sadusta, ihana aamu.

Tuvan ja kammarin uuneja on lämmitelty joka päivä ja lempeä lämpö on täyttänyt talon. Nyt pitää laittaa peruslämpö päälle ja jättää tämä ihanuus joksikin aikaa. Ei vaan millään malttaisi. Linnuille on laitettu ruokaa viikoksi ellei kahdeksi. Vielä heitän oravanpojille kaurat ja sitten menoksi.