Tunnelmia tuvasta

En muista aikaa, milloin olisin saavuttanut sen joulun tunnelman minkä tänä vuonna sain kokea. Yksi kavereistani sanoikin, että "olet ilmeisesti oikeassa paikassa nyt". Ja niin se on - Mummulan joulu on ollut tunnelmaa täynnä ja tuntunut pitkästä aikaa aidolta ja oikealta joululta. Aattona vein kynttilät mummulle, papalle ja Raimo-enolle. Herkistävä ja tunteellinen, ne ovat ne osuvimmat sanat.

Kun ulkoa tulee tupaan, tulee aina yhtä hyvä olo. Tupa, talon sydän on punaisessa koristeluissaan  ja valoissaan juuri sellainen vanhanaikainen, kunnon maalaistupa. Toki jo jotain uuttakin vuosien saatossa saanut ympärilleen, mutta se vanhan talon henki on ja pysyy.

Jouluvieraitakin saimme kun molemmat vanhempani kävivät. Isä ja hänen elämänkumppaninsa eilen ja äiti tänään. Molempina iltapäivinä istuimme pitkään ja juttelimme kaikesta. Se, että on Mummulassa tarkoittaa myös sitä, että on lähempänä omia vanhempiaan. Tärkeä asia ja yhä tärkeämmäksi tulee kun vuodet vierivät. Voidaan käydä puolin ja toisin ja piipahtaa ilman erityisiä kutsumisia tai järjestelyitä. Mukavaa ja luonnollista, kun matka on lyhyt. Isällä ei ole tietokonetta ja tulostinkin heille tämän blogini joululahjaksi. He molemmat olivat kovasti paljon pitäneet blogistani ja lukeneet sen aattoiltana alusta loppuun.

Koirat ottivat vieraat avosylin vastaan, kuinkas muuten. Ehkä vähän liiankin, tuvan sohvalla meinasi tulla ahdasta. Mummu -nimen koirat jo tietävät ja tuntevat ja mummua odotettiin ikkunassa muutamaankin otteeseen, kun menin tänään sanomaan, että "mummu tulee kohta". Tuliaisiin on jo opittu: siankorvia, puruluita ja mitä milloinkin.

Loppuelämänkaveri lähti tänään töihin ja vei Varren mennessään. Vieläkään pojat ei oikein tule toimeen ja niitä joudutaan pitämään erillään. Hyvän joulun toivotukset jo sentään neniteltiin portin kahta puolen, tosin sekin loppuin murinaan. Aikamoista säätämistähän se on, mutta pitää vaan muistaa se. Mistä ovesta kukakin koira sisään tai ulos. Toivottavasti sekin vielä joskus loppuu ja elämä palautuu normaaliksi.

Huomenna tulee iltapäivällä kaksi mottia kuivaa koivuklapia. Siinä sitten tietää mitä tekee illalla ja seuraava päivänä. Puut on saatava liiteriin. Tervetuloa talkoisiin! Onneksi meillä on täällä pressuja, joten ihan kaikkea ei tarvitse heti huomenna rehkiä. Edessä on siis parit arkivapaat ja uudenvuoden aatonkin olen etätöissä. Odotan jo, että kun vuosi vaihtuu, niin meillä palaa jätkänkynttilät pellolla.

Ei siis tarvitse lähteä kaupunkiin vielä pitkään aikaan. Ja muutenkin, Mummula tarvitsee vakituisen asujan.