näkyvyys oli kertakaikkiaan sen jälkeen nolla. Lumi pöllysi kunnolla. Ajelin kuitenkin koko matkankin varovasti ja sillä vauhdilla mikä tuntui itselle sopivalta. Jos jonoa kertyä taakseni, niin poikkesin aina pysäkille. Kiireisille pitää antaa tietä. Minulle tärkeintä oli päästä perille kun karvalapsetkin odottivat minua täällä keskenään.
Ajoin iltapäivähämärissä tuohon pihaan ja tööttään aina koirille tiedoksi, että täältä tullaan! Yllätys olikin aika suuri tänään kun näin, että vanhan saunan seinustalla olevia heinäseipäitä pitkin kiipeää "Joku". Laitoin auton nopeasti parkkiin ja huusin "Seis". Tonttu-Ukko jähmettyi paikoilleen. No, pyysin anteeksi tökerää käytöstäni ja luvattiin nähdä vielä uudestaan joulunaikaan.
Kuten myös apureiden kanssa, jotka näin tässä jokin aika sitten vanhan tallin ikkunassa. Ne ovat täällä kuulemma tarkistamassa uusia asukkaita. Joskus täällä on asunut jokunen tuhmakin, näin kertoi Tonttu-Ukko. Sen takia pyörivät nyt täällä nurkissa. Sanoin Tonttu-Ukolle, että koiria ei tarvitse pelätä ja me kaikki ollaan kilttejä, jotka nyt täällä asutaan. Luvattiin vielä nähdä joulunaikaan.
Tänään tajusin mikä on se suurin ero kaupunkiasumiseen verrattuna ja mikä saa minut pysymään täällä niin paljon kuin mahdollista. Illat! Vai pitäsikö sanoa vapaus! Iltaisin on paljon kaikkea tekemistä ulkona ja koirat ovat koko ajan siinä mukana tekemässä kaikkea omaa kivaa. Milloin juostaan kilpaa, milloin kaivetaan purukasaa, taistellaan kepistä tai mitä ikinä ne keksivätkin.
Aamulla kun herään, päästän koirat ulos ja puen lenkkivaatteet päälle. Ira on jo tehnyt silloin omia puuhiaan, Jesse odottaa yleensä oventakana. Käydään kyllä aina myös iltaisin lenkilläkin, mutta tänäänkin jäin sitten tekemään lumitöitä, virittelemään jouluvaloja tai mitä milloinkin ja koirat saa puuhastella vapaana mukana. Niiden kanssa tulee aika paljon myös leikittyä, Iran kanssa on aikamoiset taisteluleikit, Jesse taas mielellään "tokoilee" eli tänäänkin tehtiin hyppyharjoituksia. No - kaatuneen puunrangon yli, joka oli n. metrin korkealla, mutta kuitenkin! ´
Tänään tein iltapuhteeksi pihaan valoteoksen vanhoista heinäseipäistä. Sen nimi on Mummula Brightness Design! Hieno! Vaikka itse sanonkin!
Harrastan täällä Mummulassa roskien kierrätystä. Ja kaikki mikä palaa, poltetaan ulkona tynnyrissä tai käytetään sytykkeenä jonkin verran pesässä. Sitä varten ostan yhden paperikassin viikossa, jonne aina
laitan poltettavat roskat ja se on tässä tuvassa tuossa allaskaapin ulkopuolella helposti saatavilla. Tänään koirat olivat ilmeisesti halunneet ilahduttaa minua. Roskat oli silputtu pieniksi "hiutaleiksi" lattialle. Ehkä ne halusivat auttaa jouluvalmisteluissa. "Hei, koristellaan myös tuvan lattia!"
Työnantajani on kyllä kullanarvoinen! Sovin eilen esimieheni kanssa, että teen jouluun asti vähän lyhempää päivää. Voin lähteä aina kun sopiva hetki ja hommat pulkassa. Ei tarvitse koko matkaa ajella pimeässä ja ehtii vähän järjestelemään joulua. "Harjoittelen" siis edelleen täällä Mummulassa asumista. Huomenna on etäpäivä, sitten parina päivänä taas keskustaan. Lauantaiksi olen luvannut antaa ystävälleni Katjalle, joka omistaa Tassuparin (tassupari.nettisivu.org/) vapaapäivän omiin joulujärjestelyihin. Yksinyrittäjällä niitä vapaita on harvassa ja silloin saan taas myös toteuttaa itseäni kaupan tiskin takana. Olen ollut aikaisemminkin ja huomannut, että olen aika hyvä myyjä. Jos myyn tuotetta johon uskon, niin aika todennäköisesti saan sen myös kaupaksi!
Ensi viikolla vielä Jyväskylän reissua, mutta sitten koko ihana joulunaika täällä Mummulassa. Vähänkö ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti