Ruusun aika

Moni ehkä muistaa televisiosarjan Ruusun aika, joka esitettiin 90-luvun alussa. Ohjelma kuvasi helsinkiläisen Ruususen uusioperheen elämää. Perheessä oli myös koira Nero, labradorinnoutaja, joka välillä pohti ja kommentoi perheen asioita niin, että katsojat kuulivat sen ajatukset.

Ruusun aikaa se on nyt myös täällä Mummulassa. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Pihan ruusupensas ja toinenkin, on keväisen leikkaamisen jälkeen puhkeamassa todellakin kukkaan! Niin kaunista ja niin tuoksuvaa! Viime kesänä jo käytin näitä ruusuja esimerkiksi wc-tilan raikastamiseen. Nyt kuivatan ruusun terälehtiä myös talvi-iltojen iloksi.

 

 

Muutenkin puutarha rehottaa! Tomaatteja on tulossa, sekä isoja että pieniä. Salaattia saa jo laatikosta leivän päälle tai evääksi töihin. Ihan mukavaa tämä aloittelevan puutarhurin elämä.

Keväällä kirjoitin kukkapenkeistä. Ne on kyllä enemmän tai vähemmän vaiheessa. Mitään kukkaloistoa siis ei ole perennapenkissä odotettavissa. Koirat ovat kerran tai kaksi ainakin kaivaneet perennat ylös. Pitää miettiä uudestaan minne tuon penkin syksyllä perustaisi.

Ira kommentoi: Jos se ruusu tuoksuu ihmisen nenään niin tavattoman ihanalta, niin meidän nenässä se haju on 700-kertainen! Miltä tuntuisi? Alkaisiko jo ruusuntuoksu pyörryttää? Riittäisikö puoletkin?

Ja mitä tulee meidän kaivamisiin kukkapenkeissä, niin tunnustan. Johonkin se luu vaan pitää laittaa talteen ja sehän on pelkästään järkevää toimintaa! Varre sen sijaan kaivaa vaan itselleen viileätä nukkumapaikkaa. Sitä ihmettelen suuresti, onhan täällä nyt muitakin viileitä paikkoja kuin kukkapenkki. Lapinkoirat taitaa olla vähän omanlaisiaan.

Kissanpentuja
Hiirikissaa tarvitaan tässä talossa ja niitähän tuleekin sitten kaksinkappalein elokuussa.  Olen punninnut erilaisia nimivaihtoehtoja.  Jos on jotain hyviä ehdotuksia, niin otetaan kyllä ilolla vastaan.  Tällä hetkellä Juice ja Pate ovat ykkösvaihtoehdot. Muita vaihtoehtoja ovat Viiru ja Pesonen tai Vikke ja Pörri. Saa "äänestää" tai kertoa mielipiteensä.

Potturieskaa
Lopuksi vielä mainos. Aitoon Penttilän tilan potturieskaa ei kyllä voi tuoreena vastustaa mitenkään! Sitä oli tullut meidän kyläkauppaan ja on kyllä todella hyvää. Suosittelen!

Vedentaustan koulun uusi elämä

Kolmannen lomapäivän iltapäivänä aloin googlettamaan lähiseudun kotieläinpihoja. Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin käydä sellaisessa. Ja löysinkin, ihan melkein naapurista, Ponimaan kotieläinpihan Vedentaustasta.

Enirosta ensin katsoin reitin ja ei muuta kuin ajelemaan kohti kohdetta. Se tulikin vastaan yllättävän nopeasti, sillä kesäinen maalaismaisema on kyllä vertaansa vailla ja silmänruokaa riittää. Hyvä, että pysyi tiellä! Niin, niin on kaunista!

Sain  hyvin ystävällisen vastaanoton kun olin perillä ja lähdin katselemaan tiluksia. Eläimiä oli paljon ja ratsastusleirit menossa. Nuoret tytöt menivät kevyttä ravia tyylikkäästi, voltteja ja laukannostoja. Aasi Ellen, joka on kuvassa, oli todella söpö ja kiltti. Ihastus mitä suurimmassa määrin.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Villa Kaaos, jota en osannut edes odottaa! Taiteilija Terhi Palomaan (Ukkostuuli) luoma maailma vanhaan kouluun on vertaansa vailla. Olin niin hämmästynyt kaikesta, että en edes tajunnut kaikkea näkemääni, joten uudestaan tuonne on mentävä nyt kun tietää, miten paljon siellä onkaan katsottavaa! Suosittelen kyllä jokaiselle! Ihana kesäpäivän reissukohde.

Ensimmäinen lomaviikko vasta puolessa.  Niin alkukesä kuin onkin, tuntuu, että tätä kesää on ollut jo vaikka kuinka paljon! Eilen käytiin isällä ja Ira oli niin onnellinen kun pääsi uimaan ja kirppujahtiin. Se kävi ainakin neljä kertaa vetämässä kierrokset ja siinä välissä oli ne kuuluista hoffihepulit. Onhan nuo hoffit täällä maalla vähän villiintyneet, mutta onko sillä sitten niin väliä?

Vähän harmittaa, että Kuhmalahden kyläkauppa loppuu.  Se on suuri menetys, vaikka kaikkihan me tiedetään, että harrastuksena ei kukaan voi kauppaa pitää.  Kiitos nykyisille kauppiaille, että jaksoivat kuitenkin yrittää.  Tuo kauppa on vaan jotenkin tuulahdus historiaa, joka tekee siitä sen erityisen ja sen takia tulee ikävä.

Täällä maalla kuitenkin jaksetaan yrittää! Kessan baari ja kauppa on hyvä esimerkki. Monipuolista tarjontaa on. Itselle Kessa on aarre! Koirille saa raakaruokaa, luita, siansorkkia jne. Mutta myös nappularuokaa, siankorvia, kuivaluita jne.  Itselle saan Aloe Veran tuottteita ja autoon saa dieseliä. Kullanarvoisia palveluja kaikki! Muistetaan käyttää, te ohikulkijatkin.

Jo joutui armas aika

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon."

Tänä aamuna kun vähän jälkeen viiden avasin ulko-oven ja päästin koirat aamupissalle, vastaan tunki suorastaan tyrmäävän ihana tuoksu. Pihapiirissä kukkivat syreenit, omenapuut ja tuomikin on kukassa tuossa pellon reunassa. Aivan valtavan hieno tuoksu aamukasteessa. Oli myös niin kaunista, rauhallista  ja raikasta, että sitä vain seisoi pihassa sanattomana, hengitti syvään ja nautti olostaan.

Pelargoniat, daaliat, orvokit, ahkeraliisat, petuniat, samettiorvokit ja nukenkaulukset ovat vielä tänä kesänä loistossaan. Viimevuotiseen tapaan krassikärry on taas istutettu, katsotaan miten onnistuu. Lisäksi kehäkukkia parissakin paikassa ja perennoita on siirrelty tuvan seinustalle. Kesäkukkasiemeniä on ripoteltu yhteen jos toiseen paikkaan ja mitä nyt ikinä on keksinyt. Mukavaa kesäiltapuuhaa kerrassaan ja ensimmäinen kokonainen, tuleva kesä Mummulassa tuntuu oikealta ja hyvältä. Mun koti on todellakin täällä.

Lomalla maalataan ja ehostetaan tupaa, sopii siis vaikka hyvät sadekelit lomailmoiksi! Ystäväni Katrikin lupasi tulla auttamaan, mutta ehtii vasta elokuussa. No, tekemistä riittää sinnekin asti.  Laitan sitten kuvia "ennen" ja "jälkeen" vähän kuin Tupa ja Huussi -ohjelmassa, vai mikä se nyt olikaan ;-) Pintaremonttia tässä on tarkoitus tehdä, ei sen enempää ja sekin vähitellen. Saa harjoitella itsekin maalaustaitoja ja onhan sitä jo huomannut osaavansa yhtä ja toista kun vaan ryhtyy toimeen.

Punkkeja riittää! Niitä on tullut nypittyä melkein joka ilta tarkastuksen jälkeen koirista. Ostin kyllä yrttipannan, mutta sen tuoksu on niin voimakas, että ei se koiran hajuaistillekaan voi olla hyväksi. Joten se on vain satunnaisesti joskus Iralla. Entä hyttyset! Niitäkin on koirien kimpussa todella paljon. Hyttyskesä tulossa ja on siis juuri nyt. Onneksi löytyi viime kesän jäljiltä koirille tarkoitettu, hiukan tervalta tuoksuva, mieto ja myrkytön koirien Dog Deo -itikkakarkoite. Ehkä se ainakin vähän auttaa. Itselle se on laitettava perinteistä Ohvia.

 

Iralle tuli tänään dysplasia-tulokset eli lonkka- ja kyynärkuvauksen tulokset. Kyynäreet täydelliset 0/0 ja lonkat B/B. Näillä tuloksilla emokoiraksi kelpaisi kyllä hyvinkin hovawarttien ohjelman mukaan. Kasvattajan mielestä pitäisi vielä olla palveluskoirakokeen hyväksytty tulos ja sehän tässä nyt vähän kiikastaa. Ira kyllä, mutta minustahan tämä on kiinni.

Loma alkaa ensi viikon jälkeen ja se on parasta! Lomasuunnitelmiin kuuluu kotoilu, mitä suuremmassa määrin. Sen lisäksi Ronjan perheen tapaaminen Kouvolassa, Fiskarsiin lähdetään äidin kanssa tervehtimään sukulaisia ja vihdoin viimein haluaisin myös käydä Vanhassa Markissa, eläinten vanhainkodissa Pohjanmaalla. Se on varmasti ihana paikka ja jos itse saisin lottovoiton, niin haaveissa tosiaan olisi perustaa eläinten vanhainkoti. 

Kesään kuuluu myös kuskata karvalapsia uimassa ja sitten vaan nautitaan yhdessäolosta ja maalaiselämästä. Parasta lomaa siis tulossa! Hyvää kesää teille kaikille, jotka jaksatte lukea tätä minun blogia. Kiitos.

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

virsi: 571

Olen monta päivää miettynyt tätä bloggausta, että pitäisi taas kirjoittaa. Että itsekin vanhana muistaa, että miten tämä elämä täällä Mummulassa menikään silloin 2000-luvun toisella kymmenellä. Mutta ei millään raaski olla sisällä, sillä kaikkea ihanaa tekemistä ja pihan parissa puuhastelua on niin paljon. Se on palkitsevaa ja nautin siitä tosi paljon. Puuhommiakin on loppuelämänkaverin kanssa tehty. Tulee hyvä olo kun tämä paikka alkaa pikkuhiljaa taas näyttämään siltä, että täällä "joku mummu ja pappa" taas asustaa.

Ehkä se pappakin vaan tiesi, että minä joskus tarvitsen sen vanhaa talikkoa täällä. Tänään sitä on tarvittu ja uutta ei todellakaan tarvitse hankkia. Työkalu on edelleen vuosikymmenten jälkeen hyvässä kunnossa. Vanhalta saunalta löytyi myös vanhoja peltotyökaluja, kuten kuokka ja hara. Hara oli tänään hyvin tarpeen. Kiitos mummu, että olet nakannut sen aikoinaan hyvään talteen. Nyt sitäkin taas tarvitaan. Jotenkin muistan tuon haran siitä, että mummu kaivoi sillä perunoita pellolta päivittäin kun ruokaa valmistettiin.

 Vanha pihapiiri on kaunis. Ruusut on leikattu, syreenit karsittu, kukkia istutettu ja kesäkukka-amppelit roikkuvat vanhan omenapuun oksilla. Paljon on vielä monttuja ja kiviä,mutta saa ollakin. Monttuihin on saanut sopivasti haravointijätteet, vielä hiukan multaa päälle, niin nekin ovat entisiä. Suurin osa pihasta tulee kuitenkin säilymään luonnonpihana. Päivänkakkaroita, kissankelloja ja perhosia. Katsotaan mitä muuta sieltä putkahtaa nyt kun maata on vähän kuopsutettu ja se on saanut taas ilmaa.

Loppuelämänkaveria "polttelee" oma perunamaa. Saa nähdä tuleeko se jo tänäkesänä perustettua. Paikka on ainakin jo katsottuna ja mahtava multainen maa jo valmiiksi odottaa kääntämistä. Salaatit, persiljat, tillit pitää myös istuttaa, mutta ehkä tämä kesä mennään vielä laatikkosysteemillä. Isältä on tulossa tomaatintaimia - saa nähdä miten kaikki onnistuu. Lipstikkaa pitäisi johonkin nurkalle myös laittaa kasvamaan.

Pellot vihertää siihen malliin, että nyt jos koskaan pitäisi koirillekin se jäljenajo taas aloittaa. Ehkä nyt kun tärkeimmät ja kiireellisimmät pihahommat on saatu tehtyä. Varre oli eilen paimennustestissä Somerolla ja oli päivän paras koira! Kolme koiraa 20:sta pääsi läpi testistä. Hyvä meidän Tunturihaukka eli Varre!

Kevät tuli keikkuen!

Piha- ja puuhommat ovat tällä hetkellä "kuumimillaan". Ruusupensas on leikattu ja ympäristön siivous jatkuu. Pellon reunat ja vanha vasikkahaka ovat olleet loppuelämänkaverin työmaata. Puuta on kaatunut, risukkoa on siivottu ja valoa tullut.  Vielä on paljon tehtävää, mutta jos 20-vuoteen ei ole oikein tehty mitään, niin se taikatempun tekeminen "kaikki siistiksi heti" ei ole helppo tehtävä. Tai no helppoa ehkä, mutta aikaa se vie. Onneksi on loppuelämä aikaa. Toivomme, että ainakin ajan kanssa, vanha vasikkahaka muuttuisi kauniiksi perinnemaisemaksi ja perhosten paratiisiksi. Sitä siis hoidetaan jatkossakin.

Näin keväällä paljastuu yhtä ja toista maastostakin ja seuraava projekti onkin myös kuusiaidan taustan ja alustan siivoaminen. On oravillekin (ja meille myös) mukavampaa kun kotipesäalue on siistinä. Myös lintujenruokintapaikka kaipaa vielä lopullista siivoamista. Tikka kävi tänään vielä ihmettelemässä, että minne se helppo ruoka on kadonnut eli ihran pala haapapuun rungossa. Sitä se kävi aikaisemmin nakuttelemassa ainakin pari kertaa päivässä. Orava vielä eilen lappasi loppuja auringonkukansiemeniä suuhunsa.

Alapellolla ovat joutsenet olleet jo jonkun tovin, mutta bongattu on myös lokit, hanhet ja töyhtöhyypät. Kurkia ei ole vielä täällä näkynyt, muualla kylläkin.

Ihanat kevätillat ja viikonloput ovat kyllä koirienkin laatuaikaa parhaimmillaan. Nytkin molemmat makaavat umpiunessa tuvassa kun ovat miltei koko päivän olleet ulkona. Oikeasta elämästä väsynyt koira on ihana. Se ei tosiaan nuku tylsyyttään vaan sitä, että on voinut koko päivän päivystää ja vahtia pihassa. Tehdä sitä tehtävää, mihin se on luotu ja jalostettu.  Iralla pitää  lisäksi kiirettä näin keväisin kun pitää käydä tutkimassa kaikki pensaat ja välillä kaivaa pellon reunassa myyrän hajujen perässä. Koirat kiittää tästä maalle muutosta!

 

Elämäni ensimmäinen talvehtinut pelargonia, talvehti onnistuneesti ja olen siitä kyllä tosi yllättynyt ja ylpeä! Huhtikuun alussa otin siitä pistokkaat ja tökkäsin multaan, ne ovat hyvin juurtuneet. Leikkasin emopelargonian alas ja nyt se tosiaan näyttää jo tältä! Onnistumisen iloa.

Hyvää siis kuuluu, kiitos kysymästä!

PS. Naakat tekee taas pesää pihasaunan piippuun. Eivät siis ole ottaneet nokkiinsa, vaikka koirat ovat niitä jahdanneet.

Varokaa koiria!

En ehkä koskaan olisi yksin muuttanut tänne maalle ja Mummulaan, jos minulla ei olisi ollut vahtikoiria. Hovawart on rotu, joka on nimenomaan jalostettu vahtimiseen. Se on alunperin saksalainen rotu ja vahtinut kartanoiden pihoja siellä jo keskiajalla.

Jesse

Ira

Jesse on aikuinen uros, täyttää tulevana kesänä 7-vuotta ja on pettämätön vahtikoira! Se jo kaupungissa asuessamme muutaman kerran näytti ne taitonsa, mutta erityisesti täällä maalla se on meidän joukkueen luottopelaaja.

Tässä ympärillä olevat tilaan kuuluvat pellot on vuokrattu. Yleensä vuokraaja on kulkenut tuon meidän 200m tienpätkän traktorilla pelloille. Viime kesänä kuitenkin, yhden kerran, tämä mies oli jättänyt traktorin pellolle ja lähtenyt kävellen vastaan henkilöautoa, joka hänet sitten nouti. Ennenkuin auto oli ehtinyt tulla, niin koirat noteerasivat kulkijan ja pinkoivat kaurapellon poikki minkä jaloistaan pääsivät pysäyttämään kulkijan. Ja Jesse tosiaan sen teki, mies ei päässyt metriä eteen eikä taakse. Pienikin liikahdus tai käsien
huitominen sai Jessen vahtivietit valloilleen. Ira ja lapinkoira Varre peesasi Jesseä, maajussille tosi tilanne kolmen koiran ympyröimänä. Tilanteesta selvittiin kun sain pellon reunasta huudettua maajussille, että seisoo hiljaa paikallaan eikä tee yhtään mitään, niin huudan koirat pois. Ja tulihan ne, kaikki kolme.

Normaali arjessa päästän koirat ulos aamuvarhain kun kello on soinut. Molemmat lähtevät ovesta haukkuen, häntä kaarella ja lennokkaasti alapihalle. Ovat parikymmentä minuuttia pois ja itsellä on näkemys, että käyvät tässä ajassa tarkistamassa tilukset.

Viikko sitten oli ns. tositilanne kyseessä. Istuin lauantai-iltana ihan rauhassa katsomassa telkkaria noin klo 21 illalla, kun tuvaan ikkunaan alettiin koputella. Sydän läikähti tosiaan ja ehdin jo maalailla mieleen pahimmat asiat. Jesse oli tuvassa aivan raivona. Se murisi ja haukkui ja karvat olivat pystyssä. Sillä oli häntä kaarella osoittamassa, että "täältä pesee". En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin päästänyt koiran ulos.

Sammutin valot ja soitin loppuelämänkaverille, että mitähän nyt oikein tapahtuu. Turvaton olo. Hetki sen jälkeen tunnistin äänen, että paikallinen, vanha koulukaveri yritti tulla turisemaan muutaman kupin kumarassa. No kun sen tajusin, kävin sanomassa oven läpi, että tervetuloa huomenna kahville klo 15. Ei ole näkynyt.

Tänään loppuelämänkaveri oli illansuussa "kyttäämässä" metsäkanalintuja kameran tähtäimeen. Tällä kertaa ei onnistanut. Hän oli kuitenkin unohtanut avaimet ja "koputti" tullessaan oveen aika voimakkaasti. Jesse oli tarkkana ja rähisi täällä sisällä todella voimalla, ennenkuin saatiin poika rauhoittumaan tilanteen tasalle.

Loppuelämänkaverin sanoin: ei tänne kyllä kukaan täyspäinen yritä sisälle kun Jesse vahtii. Ira, joka on ihana ja taistelutahtoinen blondi, taitaa enemmän luottaa Jessen vahtimiseen kuin omaansa. Se kyllä myös haukkuu ja peesaa Jesseä, mutta en tiedä, miten se ihan yksikseen pärjäisi. Sillä on suuret saappaat otettavana
sitten kun Jessestä aika jättää.

Mutta: jokin aika sitten sanoin, että uroshoffia en enää ota. Taidan kuitenkin perua puheeni. Ne ovat vahtikoirina ihan ykkösiä!

Puuhamaassa odotetaan kevättä

Melkein malttamattomana jo odotan lumien sulamista. Olisi niin kiva päästä upottamaan sormensa multaan. Ja kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että tämä on kyllä sitten aivan uutta!  En ole ikinä perustanut puutarhan tai kukkien hoidosta tuon taivaallista. No nyt perustan! Tai ainakin luulen niin.

Saunan seinustalta ovat hitusen jo lumet sulaneet ja eilen haravoin sen puhtaaksi. Maa on vielä jäässä, mutta mullan tuoksu tavoitti kyllä hajuaistini. Puhumattakaan Irasta, joka tutki tarkasti vanhan kukkapenkin.

Minähän oikeastaan teen tätä kaikkea ensimmäistä kertaa. Siksi voisi sanoa, että tämä Mummula on minulle varsinainen harjoittelumaa. Harjoittelen ensimmäistä kertaa pelakuun kasvattamista pistokkaista. Olen saanut emopelargonian talvehtimaan hyvin ja nyt olen irroittanut siitä pistokkaita. Googletin puutarhureiden sivuja sain sieltä ohjeet. Pelakuun pistokkaita ei pidä laittaa vesilasiin juurtumaan, sillä ne saavat silloin "vesijuuret". Pistokkaat pitää laittaa suoraan multaan. No näin tein, katsotaan mitä tulee. Toki tuota vesilasissa juurruttamissa olen aikoinaan joskus tehnyt viherkasvien kohdalla.

Leikkasin tänään yhden omenapuista. Vävypojan ohjeen mukaan sisältäpäin. No, siitä tuli siisti, ehkä vähän kuitenkin toispuoleinen. Kuolleet oksat otin kaikki pois. Tulevaisuus näyttää miten omenapuu operaatiooni suhtautuu. Kaksi muutakin omenapuuta on tarkoitus siistiä, nehän ovat vuosien aikana jo melkein villiintyneet.

Loppuelämänkaveri on siivonnut "vasikkahakaa". Siitä tulee kaunis ja avara kun risukot ja liikaa levinneet haapapuut on saatu pois. Tavoitteena kaunis niitty.

Täällä on tilaa

Olen monet kerrat lenkkeillyt koirien kanssa Tervaniemen pelloilla ja poluilla. Täällä on tosiaan tilaa ja voi nauttia siitä mitä tekee. Koirat kisailevat vapaana ja käyvät vähän väliä haastamassa minuakin leikkiin. Jotenkin vapauttavaa kun saa kulkea ilman huolen häivää koirien kanssa.

Tänään kun tultiin lenkiltä jo kotiin päin,  niin ensimmäisen talon isäntä oli pihassa ja huuteli: "Kenenkä tyttöjä sitä ollaan?" No pysähdyttiin portille juttusille ja hän oli lapsuudenkodissaan viettämässä pääsiäistä. Hän kertoi sitten minulle Tervaniemen historiaa ja nykyisyyttäkin. Hän tiesi mummuni ja papppani ja myös
Raimo-enon ja äidin.  Oli ollut sähkömiehenä töissäkin enollani silloin kun oli rakennettu yhtä yrityksen halleista. Juttelimme myös Matti-serkkuni ja enoni kuolemasta ja hän kyseli niistä. En kuitenkaan saanut kysyttyä hänen nimeään, joten enempää en pysty kertomaan. Ehkä seuraavalla kerralla, kuten taas kaikesta muustakin.

Tien viimeinen talo on kaunis, keskellä ei mitään. Kesäkäytössä, tosin harvoin, tiesi ensimmäisen talon asuja kertoa. Näissä vanhoilla taloilla on kaikilla oma tarinansa. Se kiehtoo ja oli todella mukava kuulla tästä Tervanimen tienoon historiastakin muutama sana.