Tämä tuntuu niin oikealta

Muistatko Jussi, kun olen ainakin kaksi tai kolme kertaa puhunut sinulle Mummulasta ja omista haikailuistani muuttaa tänne? Varmaan viimeksi loppukesästä 2011 kun kerroit, että "No nyt sinne on juuri yksi hevostyttö muuttamassa". Nyt se "hevostyttö" olenkin minä.

Olen tuonut tänne jo tavaroita ja osa on jo löytänyt oman paikkansakin. Loppuelämänkaveri tyhjensi tänään kaupungissa varastoni ja toi tavarat laina-autolla tänne. Omien tavaroiden saaminen on kuitenkin se juttu, mistä se kotikin sitten rakentuu. Kiva on mielessään jo suunnitella sitä, minne senkki, piironki tai taulu laitetaan. Suunnitelma etenee niin, että teen täällä Mummulassa valmisteluja ja käyn kaupungissa hakemassa ainakin kerran tällä viikolla vielä focuksellisen tavaraa ja laittelen ne täällä jo paikoilleen. Lauantaina sitten loppurutistus. Vähänko tämä tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Pajunkissatkin löytyy ihan läheltä pellolta.

Äiti kävi tänään lounaalla ja suunniteltiin taas karjalanpiirakoiden leipomista ja paistamista leivinuunissa. Voitaisiin myös kokeilla arinarievän onnistumista, oma toive. Kerrotaan nyt sekin julkisesti, että vähän suunniteltiin myös äidin synttäreitä. Saa nähdä toteutuuko suunnitelmat.

Pienen remppaprojektin aloitan tuosta leivinuunista ja muurista. Eilen pesin muurin ja olen päättänyt, että se maalataan, kuten myös itse uuni.  Tosin tarvitsen notkean apulaisen maalaamaan muuria. Haluaako joku tulla kokeilemaan maalaamista. Ensikertalaisetkin otetaan huomioon. Olen myös googletellut erilaisia maaleja, jotka kestävät yli 400-600 asteen kuumuutta. Hintaerot ovat kyllä ihmeellisen suuria eli kannattaa googlettaa. Mutta tästä projektista kerron sitten ihan erikseen lisää. Jotain muutakin pientä on suunnitteilla. Laitan tänne sitten kuvat ennen ja jälkeen.

Pikkulinnut ovat edelleen tuoneet niin paljon iloa ja maapähkinät tekevät kauppansa. Sinitiaset, talitintit, hömötiaset, punatulkut, varpuset ja viherpeipot. Tänään aamulla koirat olivat levottomia ja kävivät herättämässä minua pariinkiin otteeseen. No ihmettelin, että mikä nyt on ja nousin ylös. Tuvan ikkunasta huomasin, että lintujen ruokintapaikalla oli viisi tai kuusi naakkaa. No - Jessen lempihommaa on ajat moiset vieraat tipotiehensä, joten ei muuta kuin koirat ulos.

Kävin tänään kyläkaupassa ja kuulin, että myös ilves on käynyt näillä nurkilla. Metsän toisella puolella oleva naapuri oli seurannut ilveksen jälkiä ja ne olivat tulleet tänne meidän pihaan. Niin lähellä luontoa me täällä ollaan. Onneksi on hovawartit - kyllä täällä vahtikoirat tosiaan tarvitaan. Loppuelämänkaverilla on muistaakseni kirja, jossa näitä luontoeläimien talvijälkiä kuvataan ja kerrotaan. Pitääkin muistaa, että tuo sen tänne. Monenlaista jälkeä on havattu tänä talvena.

Myös hiiriputki pitää hankkia. En minä hiiriä ala tappamaan, mutta tehdään niinkuin kaverikin. Pyydystetään ja kuljetetaan autolla muutaman kilometrin päähän ja annetaan uusi mahdollisuus. Hiiret kyllä liikkuvat hiljaisesti, sillä öisin niitä tässä tuvassa käy etsimässä ruokaa, jäljistä päätelleen. Mutta mun vahtihovawartit eivät ole moksiskaan. Olen varma, että jos kuulisivat jotain, niin olisi meteli päällä. Kuva on kaverini Margareetan ottama, lainasin ihan luvatta, mutta luultavasti Marge ei tästä suutu :-) Tuleepahan selväksi muillekin, että mikä on hiiriputki.

Lopuksi vielä loppuelämänkaverin tänään ottamia kuvia. Minusta ne ovat kauniita, vaikka hän itse sanoikin, että "mikään ei onnistunut kun on niin harmaata ja valo eri riitä".


Papan  vanha kylvökone.

Talo talvet autiona, pellon toisella puolella. Tässä talossa asui joskus aikoinaan puujalka-Leo, joka oli muistaakseni vähän pelottavakin juuri jalkansa takia. Nykyään tämä on työkaverini ja hänen veljensä omistuksessa. Nämä samaiset veljekset on kuulemma "nähty" täällä Mummulan pihassa -70-luvun alussa pyörähtämässä.

Se oja, missä lapsena uitiin ja mummu pesi mattoja.