Tervetuloa rakas syksy!

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Kauniit värit, kirpakat aamut, vesilätäköissä ohut, ritisevä "jää".

Parasta syksyssä oli aikoinaan  lukuisat ratsastusretket, joita ystävien kanssa tehtiin. Tänäkin vuonna muistot ovat taas haikeinakin palanneet noihin aikoihin ja hevosiin. Arbuzilla ja Pellellä päästeltiin täyttä laukkaa Kantolan kartanon pelloilla. Olin silloin ehkä 15-16 -vuotias. Joka päivä pyöräiltiin tallille, harjattiin ja hoidettiin ja ratsastettiin ja harjattiin ja hoidettiin. Illan hämärtyessä pyöräiltiin kotiin ja läksyjen kimppuun. Sama toistui päivästä toiseen.

Parin vuoden päästä irlantilainen ruuna Paddy oli minulla vuokralla ja luottoratsuni. Se oli hyvin koulutettu hevonen, joka opetti minulle ratsastuksesta varmaan enemmän kuin aikaisemmat vuodet yhteensä. Kuva on vuodelta 1983.

Happy Day tuli elämääni 90-luvulla.  Kaunis, mutta kiukkuinen tamma. Arvostetun kasvattajan Outi Rangellin kasvattama. Häppärin kanssa tuli opittua jotain ja itkettyä paljon. Se ei koskaan ollut mikään helppo hevonen ja jälkeenpäin ajatellen, aivan liian vaikea minulle siihen aikaan. "Häppäri" kantakirjattiinkin hyvällä II-palkinnolla Kytäjällä. Meidän paras kisasaavutus oli matkaratsastuksen  PM-kisoissa hopeaa 50 km matkalla. Palkinto on yhä edelleen tärkeä ja tallessa.

Aitoossa Kartanon Paulan kanssa päästeltiin "löysiä pois" hevosista heidän pelloillaan. Paulalla oli siihen aikaan muistaakseni Edelweiss, Keinon Hannalla Party Time ja minulla Happy Day. Aika lujaakin mentiin välillä, vaikka muistaakseni me kaikki kuitenkin olimme ns. hallitun ratstastamisen puolella. Ei ole kiva jos hevonen lähtee käsistä. Sekin oli koettu. Monena syksynä ne kaikki ihanat ajat ovat tulleet mieleen. Niin myös tänä vuonna. Se oli sitä ihanaa nuoruusaikaa! Olen niistä vuosista kiitollinen.

Kissat

Me olemme pikkuhiljaa saaneet kissanpentujemme luottamuksen.  Vikke on ollut aktiivisempi läheisyyden osoituksissa, puskee aamuisin kun herätään ja kehrää vimmatusti. Pörri on myös jo kertonut, että "sinun kanssasi on turvallinen olo". Aamulla sängyssä kun toivotellaan huomenta, se kellahtaa selälleen ja paljastaa haavoittuvan vatsapuolen. Luin kissojen käyttäytymisestä, että kissa ei sitä tee, jos se vaistoaa vähäisenkin vaaran. Niinpä kyse on luottamuksen eleestä, ei välttämättä siitä, että vatsasta pitää rapsuttaa. Toki minä hellästi parilla sormella vähän silitänkin, mutta erityisen paljon arvostan kissaltani tuota elettä.

Sanonta, että "on kuin kissa ja koira" johtaa kyllä harhaan jos oikeasti ajatellaan kissaa ja koiraa.  Ehkä tuolla sanonnallakin enemmän viitataankin ihmisten eripuraisuuteen.

Onhan noilla kissoilla ja koirilla opettelemista, että ymmärtävät toisiaan, mutta alusta asti meillä on toimeen tultu kuitenkin hyvin. Ajan kanssa koirat oppivat ”puhumaan kissaa” ja kissat ”koiraa”. Uskon, merkit ovat jo näkyvissä, että meillä koirista ja kissoista on tulossa toisilleen rakkaat, tärkeät ja elinikäiset ystävät. Koirilla on kiire sisälle katsomaan, kun tullaan lenkiltä, että, missä kissat on. Kissat puskee koiria, kehrää ja mielellään nukkuvat kainalossa, jos vaan sopii. Ira myös mielellään katselee kissojen leikkiä päätä käännellen. Se on ottanut kissanpojat muutenkin hoiviinsa ja kyllä Jessekin niistä tykkää. Vaikka ei tietysti uroskoira nyt hoivaamaan sentään pentusia ala.

Syksyn myötä kylänraitti on taas hiljentynyt. Se ei kyllä tarkoita, että täällä olisi jotenkin "kuollutta". Täällä on niin paljon tarjolla kaikkea, että hassua väittää, että maalla ei olisi mitään tekemistä.  Kessakin saa uudet omistajat parin kuukauden päästä ja uusia tuulia sieltäkin suunnasta.

Se, mistä erityisesti pidän täällä maalla, on asia, että täällä voi ihmisten kanssa jutella spontaanisti ja ihan jokaista voi tervehtiä ja saa tervehdyksen takaisin. Vielä en tiedä monenkaan nimiä, mutta monenkin kanssa olen jutellut vaikka miten paljon kun kylillä tavataan.

Olen myös alkanut täälläkin kirjaston asiakkaaksi. Täällähän on PIKI-kirjasto siinä missä Tampereellakin. Oikein hyvä ja "kaikki maailman uutuudet" on saatavilla, ainakin tilauksesta.

Tuunataan ja kierrätetään

Oikeasti ihmisen ei tarvitsisi ostaa mitään uutta tavaraa: ei koneita, ei huonekaluja, ei tekstiilejä tai mitään muutakaan. (Ymmärrän, että vaatteet ja kengät halutaan uusina, vaikka itse nekin ostan kirppikseltä). Kaikkea todella hyvää tavaraa löytyy edullisesti käytettynä ja kierrätyksen nettikaupat ovat siis oikeita aarreaittoja! Meillä on vuosien aikoina tehty jos vaikka mitä isompaa hankintaa netin kautta yksityisiltä henkilöiltä ja ikinä ei ole tarvinnut katua. Pyykinpesukone löytyi viidelläkymppiä, ruohonleikkuri kuudella. Pakastinkin ostettiin aikoinaan kolmellakympillä. Nyt meillä on kaksi pakastinta: toinen ihmisille ja toinen koirille. Hyvin toimii.

Mummulassa eli kotonani ulkoeteinen vaatii vielä ennen talvea uuden lattiapinnan. Lähes käyttämätön puujäljitelmämatto (13 neliötä!) lähti kotiin parilla kympillä. Tuvan sohvakin on kierrätyksestä. Oikein hyvä sekin, juuri tähän tupaan. Sitä voi tuunata mieleisekseen vaikka kuinka paljon. Eilen keksin, että valkoinen siniraitainen räsymatto on oiva päällyste sohvalla, kotoisa ja kauniskin. Nyt kun leivinuuninkin on samansävyinen, niin voisi tulla vaikka joku sisustuslehti kuvaamaan, vitsivitsi. Matto siis Helvi-tädiltä, siniraidalliset tyynyt systeriltä ja valkoiset tyynyt tulivat joskus sohvan mukana, jonka ostin huuto.netistä.

Arvostin Ulla-Maija Aaltosta, Umaa, jonka kaikki varmasti muistavat. Kani ei osaa itkeä ja Colette -pieni samettikorva saivat minut nuorena lukijana lukuisat kerrat kyyneliin. Ja saa vieläkin. Kun Uma äkillisesti kuoli, se oli järkytys myös minulle. Olin juuri lukenut hänestä ihanan lehtijutun, jossa hän rakkaudella kertoi koiristaan. Umahan oli Elisabeth Rehnin vaaliavustaja ja olin lukenut, että he olivat myös sydänystäviä. Niinpä laitoin Elisabeth Rehnille surunvalittelut ystävän poismenosta ja kerroin huoleni koiristakin. Hän vastasi minulle surullisena ja kertoi, että Uma oli hänen paras ystävänsä ja kaipaa häntä hyvin paljon. Hän myös kertoi, että Uman jäljellejäänyt eläinperhe oli saanut uudet, hyvät kodit. Tämä lohdutti minua paljon.  Silloin tuli myös halu saada Uman kirjoittamat kirjat. Mistä? Vastaus oli kierrätys. Ilmoitus nettiin ja niin Kani Andersson sairastaa kuin monet muutkin kirjat löytyvät hyllystäni.

Mummulan edelliset lyhytaikaiset asukkaat ovat remontoineet huoneita. Kierrätysmateriaalista, sen huomaa, mutta ei ole ollenkaan paha asia, päinvastoin. Tämän Mummulan tuvan keittiökaapistot ovat myös siis kierrätyksestä. Ei ole kaikki ihan vimpan päälle ja taitaa olla parikin ovea eriparia, mutta ei haittaa! Hieno idea ja jokainen meistä voi kierrättää!

Helvi-tädin rantataloa tyhjennettiin toissaviikolla. Sain tekstiviestin, että haluaisinko tänne mummun vanhan kahvikaluston. "Se oli mummun aarre", sanoi äitini. Olen kiitollnen tästä lahjoituksesta ja nyt kalusto on taas täällä, vanhassa paikassaan. Kultareunainen ja kaunis. Sain myös autollisen räsymattoja ja olen niistä tosi mielissäni. Räsymatot sopii Mummulaan ja koirien kanssa niitä tarvitaan paljon. Raimo-enon keinutuolinkin saan hakea - kunhan tästä nyt pääsisin sitä hakemaan peräkärryn kanssa. Tämä on parasta kierrätystä - kun muistojakin saa vielä mukaan.

Kotona "kierrätän" huonekaluja. Huoneesta toiseen. Odotan jo elokuun kolmatta viikkoa kun systeri tulee päiväksi kanssani tuunaamaan ja "kierrättämään". Lupasi tuoda ompelukoneen tullessaan, niin saadaan vanhoista valkoisista pitsilakanoista verhot ja vähän muutakin.

Naapurit: Asseri, Lambi, Pimu ja Täplä

Uudet, mukavat naapurit tuli ensin tietoon, kuinkas muuten, Facebookin kautta. Ollaan nyt jo muutenkin tavattu, mutta Facessa ollaan Jennin kanssa oltu kahdessakin eri ryhmässä, tietämättä siitä, että naapureina asutaan. Toinen liittyy eläinsuojeluun ja toinen luonnonmukaiseen elämään. Jotenkin todella hienoa kun on samanhenkiset, eläinrakkaat ihmiset naapurina. Tärkeä asia ja luo jonkinlaista turvallisuudentunnetta myös. Jennin ja Samin lisäksi tilaa asustaa kolme koiraa, kissa, kuusi kanaa ja kukko. Lisäksi neljä lammasta, joista yksi on pässi ja kolme on uuhia. (Jenni: lainasin yhden kuvan sinulta tänne, toivottavasti et pahastu). Kuvassa siis osa naapureistamme: Asseri, Lambi, Pimu ja Täplä.

Kehäkukat ovat vihdoin auenneet, olisiko kesä sitten puolessa välissä? Aika hiljaista on ollut täällä blogissa ollut, mutta ymmärrän pikkuhiljaa, että eihän tässä mitään ihmeellistä tarvitse olla, että blogia naputtelee. Normi elämää täällä Mummulassa nyt asutaan. Ja siitä tulen jatkossa kertomaan.

Tupa on saamassa uutta väriä. Leivinuunista on tullut jo siniharmaa, puuhellan luukkuja on maalattu mustaksi. Vielä vaan pitää hiukan odottaa jatkoprojektin suhteen, sillä maalarinteippiä ei voi vielä uuden maalin päällä käyttää. Toki leivinuunin pinta on kosketuskuiva, mutta ohjeissa oli, että vasta lämmitys saa maalin "juuttumaan" todella pintaan. Puuhellan liesi odottaa Liesimusta -käsittelyä. Ruskeat paneelit maalataan valkoiseksi, samoin yksi kerros ruskeita kaakeleita. Keittiön kaapistoissa on pohjamaali, ehkä siihenkin valkoinen päälle, väri on harkinnassa vielä.  Laitan kuvia sitten kun on valmista. Kierrätyksestä  tuli ostettua edullisesti 13 neliötä käyttämätöntä puujäljitelmämattoa. Siitä kuistille ja vessaan uudet lattiapäällysteet.

Tuvan ruskean sohvan patja ja selkänojan patja yhdistetään uudella päällyskankaalla. Tulee mukava istumakorkeus ja muutenkin. Selkänojaksi tulee isoja tyynyjä "kasapäin". Merja lupasi tulla elokuussa auttamaan sisustuksessa, kun ajatuksena myös on, että nykyisestä makuuhuoneesta tuleekin olkkari (kuin silloin ennen) ja nykyisestä telkkarihuoneesta makkari.

Nyt kun meillä on hiomakone, niin ajattelin myös itse entisöisdä tätä vanhaa Askon ruokakalustoa. Pöytä vaatii hiomista ja uutta pintaa muutenkin. Tuolit tulevat saamaan samanvärisen istuinosan päällysteen kuin sohvakin.Tupaan tulee myös siniharmaan sävyiset räsymatot. Kunhan kirppikseltä löytyy hyvät.

Mattoja on taas tänä kesänäkin pesty painepesurilla.Niitä tarvitaan paljon syksyllä. Elenian omilta sivuilta tarkastelin omaa sähkönkulutustani ja näyttää tuo vehje vievän paljon sähköä. Matonpesupäivinä on selvästi piikkiä sähkönkulutuksessa (kuvassa lauantai). Tosin se on myös viikonloppu, joten voi siitäkin johtua. Saunanlämmitystä ja muuta kuitenkin. Mutta hyvää palvelua Elenialta tuo verkkopalvelu ja muutenkin. Pari kertaa on pellon reunassa oleva muuntaja temppuillut ja sähköt ovat olleet osittain poikki. Molemmilla kerroilla on tieto löytynyt sivuilta ja korjaaja ollut aika alta yksikön pihassa.

Ruusun aika

Moni ehkä muistaa televisiosarjan Ruusun aika, joka esitettiin 90-luvun alussa. Ohjelma kuvasi helsinkiläisen Ruususen uusioperheen elämää. Perheessä oli myös koira Nero, labradorinnoutaja, joka välillä pohti ja kommentoi perheen asioita niin, että katsojat kuulivat sen ajatukset.

Ruusun aikaa se on nyt myös täällä Mummulassa. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Pihan ruusupensas ja toinenkin, on keväisen leikkaamisen jälkeen puhkeamassa todellakin kukkaan! Niin kaunista ja niin tuoksuvaa! Viime kesänä jo käytin näitä ruusuja esimerkiksi wc-tilan raikastamiseen. Nyt kuivatan ruusun terälehtiä myös talvi-iltojen iloksi.

 

 

Muutenkin puutarha rehottaa! Tomaatteja on tulossa, sekä isoja että pieniä. Salaattia saa jo laatikosta leivän päälle tai evääksi töihin. Ihan mukavaa tämä aloittelevan puutarhurin elämä.

Keväällä kirjoitin kukkapenkeistä. Ne on kyllä enemmän tai vähemmän vaiheessa. Mitään kukkaloistoa siis ei ole perennapenkissä odotettavissa. Koirat ovat kerran tai kaksi ainakin kaivaneet perennat ylös. Pitää miettiä uudestaan minne tuon penkin syksyllä perustaisi.

Ira kommentoi: Jos se ruusu tuoksuu ihmisen nenään niin tavattoman ihanalta, niin meidän nenässä se haju on 700-kertainen! Miltä tuntuisi? Alkaisiko jo ruusuntuoksu pyörryttää? Riittäisikö puoletkin?

Ja mitä tulee meidän kaivamisiin kukkapenkeissä, niin tunnustan. Johonkin se luu vaan pitää laittaa talteen ja sehän on pelkästään järkevää toimintaa! Varre sen sijaan kaivaa vaan itselleen viileätä nukkumapaikkaa. Sitä ihmettelen suuresti, onhan täällä nyt muitakin viileitä paikkoja kuin kukkapenkki. Lapinkoirat taitaa olla vähän omanlaisiaan.

Kissanpentuja
Hiirikissaa tarvitaan tässä talossa ja niitähän tuleekin sitten kaksinkappalein elokuussa.  Olen punninnut erilaisia nimivaihtoehtoja.  Jos on jotain hyviä ehdotuksia, niin otetaan kyllä ilolla vastaan.  Tällä hetkellä Juice ja Pate ovat ykkösvaihtoehdot. Muita vaihtoehtoja ovat Viiru ja Pesonen tai Vikke ja Pörri. Saa "äänestää" tai kertoa mielipiteensä.

Potturieskaa
Lopuksi vielä mainos. Aitoon Penttilän tilan potturieskaa ei kyllä voi tuoreena vastustaa mitenkään! Sitä oli tullut meidän kyläkauppaan ja on kyllä todella hyvää. Suosittelen!

Vedentaustan koulun uusi elämä

Kolmannen lomapäivän iltapäivänä aloin googlettamaan lähiseudun kotieläinpihoja. Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin käydä sellaisessa. Ja löysinkin, ihan melkein naapurista, Ponimaan kotieläinpihan Vedentaustasta.

Enirosta ensin katsoin reitin ja ei muuta kuin ajelemaan kohti kohdetta. Se tulikin vastaan yllättävän nopeasti, sillä kesäinen maalaismaisema on kyllä vertaansa vailla ja silmänruokaa riittää. Hyvä, että pysyi tiellä! Niin, niin on kaunista!

Sain  hyvin ystävällisen vastaanoton kun olin perillä ja lähdin katselemaan tiluksia. Eläimiä oli paljon ja ratsastusleirit menossa. Nuoret tytöt menivät kevyttä ravia tyylikkäästi, voltteja ja laukannostoja. Aasi Ellen, joka on kuvassa, oli todella söpö ja kiltti. Ihastus mitä suurimmassa määrin.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Villa Kaaos, jota en osannut edes odottaa! Taiteilija Terhi Palomaan (Ukkostuuli) luoma maailma vanhaan kouluun on vertaansa vailla. Olin niin hämmästynyt kaikesta, että en edes tajunnut kaikkea näkemääni, joten uudestaan tuonne on mentävä nyt kun tietää, miten paljon siellä onkaan katsottavaa! Suosittelen kyllä jokaiselle! Ihana kesäpäivän reissukohde.

Ensimmäinen lomaviikko vasta puolessa.  Niin alkukesä kuin onkin, tuntuu, että tätä kesää on ollut jo vaikka kuinka paljon! Eilen käytiin isällä ja Ira oli niin onnellinen kun pääsi uimaan ja kirppujahtiin. Se kävi ainakin neljä kertaa vetämässä kierrokset ja siinä välissä oli ne kuuluista hoffihepulit. Onhan nuo hoffit täällä maalla vähän villiintyneet, mutta onko sillä sitten niin väliä?

Vähän harmittaa, että Kuhmalahden kyläkauppa loppuu.  Se on suuri menetys, vaikka kaikkihan me tiedetään, että harrastuksena ei kukaan voi kauppaa pitää.  Kiitos nykyisille kauppiaille, että jaksoivat kuitenkin yrittää.  Tuo kauppa on vaan jotenkin tuulahdus historiaa, joka tekee siitä sen erityisen ja sen takia tulee ikävä.

Täällä maalla kuitenkin jaksetaan yrittää! Kessan baari ja kauppa on hyvä esimerkki. Monipuolista tarjontaa on. Itselle Kessa on aarre! Koirille saa raakaruokaa, luita, siansorkkia jne. Mutta myös nappularuokaa, siankorvia, kuivaluita jne.  Itselle saan Aloe Veran tuottteita ja autoon saa dieseliä. Kullanarvoisia palveluja kaikki! Muistetaan käyttää, te ohikulkijatkin.

Jo joutui armas aika

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon."

Tänä aamuna kun vähän jälkeen viiden avasin ulko-oven ja päästin koirat aamupissalle, vastaan tunki suorastaan tyrmäävän ihana tuoksu. Pihapiirissä kukkivat syreenit, omenapuut ja tuomikin on kukassa tuossa pellon reunassa. Aivan valtavan hieno tuoksu aamukasteessa. Oli myös niin kaunista, rauhallista  ja raikasta, että sitä vain seisoi pihassa sanattomana, hengitti syvään ja nautti olostaan.

Pelargoniat, daaliat, orvokit, ahkeraliisat, petuniat, samettiorvokit ja nukenkaulukset ovat vielä tänä kesänä loistossaan. Viimevuotiseen tapaan krassikärry on taas istutettu, katsotaan miten onnistuu. Lisäksi kehäkukkia parissakin paikassa ja perennoita on siirrelty tuvan seinustalle. Kesäkukkasiemeniä on ripoteltu yhteen jos toiseen paikkaan ja mitä nyt ikinä on keksinyt. Mukavaa kesäiltapuuhaa kerrassaan ja ensimmäinen kokonainen, tuleva kesä Mummulassa tuntuu oikealta ja hyvältä. Mun koti on todellakin täällä.

Lomalla maalataan ja ehostetaan tupaa, sopii siis vaikka hyvät sadekelit lomailmoiksi! Ystäväni Katrikin lupasi tulla auttamaan, mutta ehtii vasta elokuussa. No, tekemistä riittää sinnekin asti.  Laitan sitten kuvia "ennen" ja "jälkeen" vähän kuin Tupa ja Huussi -ohjelmassa, vai mikä se nyt olikaan ;-) Pintaremonttia tässä on tarkoitus tehdä, ei sen enempää ja sekin vähitellen. Saa harjoitella itsekin maalaustaitoja ja onhan sitä jo huomannut osaavansa yhtä ja toista kun vaan ryhtyy toimeen.

Punkkeja riittää! Niitä on tullut nypittyä melkein joka ilta tarkastuksen jälkeen koirista. Ostin kyllä yrttipannan, mutta sen tuoksu on niin voimakas, että ei se koiran hajuaistillekaan voi olla hyväksi. Joten se on vain satunnaisesti joskus Iralla. Entä hyttyset! Niitäkin on koirien kimpussa todella paljon. Hyttyskesä tulossa ja on siis juuri nyt. Onneksi löytyi viime kesän jäljiltä koirille tarkoitettu, hiukan tervalta tuoksuva, mieto ja myrkytön koirien Dog Deo -itikkakarkoite. Ehkä se ainakin vähän auttaa. Itselle se on laitettava perinteistä Ohvia.

 

Iralle tuli tänään dysplasia-tulokset eli lonkka- ja kyynärkuvauksen tulokset. Kyynäreet täydelliset 0/0 ja lonkat B/B. Näillä tuloksilla emokoiraksi kelpaisi kyllä hyvinkin hovawarttien ohjelman mukaan. Kasvattajan mielestä pitäisi vielä olla palveluskoirakokeen hyväksytty tulos ja sehän tässä nyt vähän kiikastaa. Ira kyllä, mutta minustahan tämä on kiinni.

Loma alkaa ensi viikon jälkeen ja se on parasta! Lomasuunnitelmiin kuuluu kotoilu, mitä suuremmassa määrin. Sen lisäksi Ronjan perheen tapaaminen Kouvolassa, Fiskarsiin lähdetään äidin kanssa tervehtimään sukulaisia ja vihdoin viimein haluaisin myös käydä Vanhassa Markissa, eläinten vanhainkodissa Pohjanmaalla. Se on varmasti ihana paikka ja jos itse saisin lottovoiton, niin haaveissa tosiaan olisi perustaa eläinten vanhainkoti. 

Kesään kuuluu myös kuskata karvalapsia uimassa ja sitten vaan nautitaan yhdessäolosta ja maalaiselämästä. Parasta lomaa siis tulossa! Hyvää kesää teille kaikille, jotka jaksatte lukea tätä minun blogia. Kiitos.

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

virsi: 571

Olen monta päivää miettynyt tätä bloggausta, että pitäisi taas kirjoittaa. Että itsekin vanhana muistaa, että miten tämä elämä täällä Mummulassa menikään silloin 2000-luvun toisella kymmenellä. Mutta ei millään raaski olla sisällä, sillä kaikkea ihanaa tekemistä ja pihan parissa puuhastelua on niin paljon. Se on palkitsevaa ja nautin siitä tosi paljon. Puuhommiakin on loppuelämänkaverin kanssa tehty. Tulee hyvä olo kun tämä paikka alkaa pikkuhiljaa taas näyttämään siltä, että täällä "joku mummu ja pappa" taas asustaa.

Ehkä se pappakin vaan tiesi, että minä joskus tarvitsen sen vanhaa talikkoa täällä. Tänään sitä on tarvittu ja uutta ei todellakaan tarvitse hankkia. Työkalu on edelleen vuosikymmenten jälkeen hyvässä kunnossa. Vanhalta saunalta löytyi myös vanhoja peltotyökaluja, kuten kuokka ja hara. Hara oli tänään hyvin tarpeen. Kiitos mummu, että olet nakannut sen aikoinaan hyvään talteen. Nyt sitäkin taas tarvitaan. Jotenkin muistan tuon haran siitä, että mummu kaivoi sillä perunoita pellolta päivittäin kun ruokaa valmistettiin.

 Vanha pihapiiri on kaunis. Ruusut on leikattu, syreenit karsittu, kukkia istutettu ja kesäkukka-amppelit roikkuvat vanhan omenapuun oksilla. Paljon on vielä monttuja ja kiviä,mutta saa ollakin. Monttuihin on saanut sopivasti haravointijätteet, vielä hiukan multaa päälle, niin nekin ovat entisiä. Suurin osa pihasta tulee kuitenkin säilymään luonnonpihana. Päivänkakkaroita, kissankelloja ja perhosia. Katsotaan mitä muuta sieltä putkahtaa nyt kun maata on vähän kuopsutettu ja se on saanut taas ilmaa.

Loppuelämänkaveria "polttelee" oma perunamaa. Saa nähdä tuleeko se jo tänäkesänä perustettua. Paikka on ainakin jo katsottuna ja mahtava multainen maa jo valmiiksi odottaa kääntämistä. Salaatit, persiljat, tillit pitää myös istuttaa, mutta ehkä tämä kesä mennään vielä laatikkosysteemillä. Isältä on tulossa tomaatintaimia - saa nähdä miten kaikki onnistuu. Lipstikkaa pitäisi johonkin nurkalle myös laittaa kasvamaan.

Pellot vihertää siihen malliin, että nyt jos koskaan pitäisi koirillekin se jäljenajo taas aloittaa. Ehkä nyt kun tärkeimmät ja kiireellisimmät pihahommat on saatu tehtyä. Varre oli eilen paimennustestissä Somerolla ja oli päivän paras koira! Kolme koiraa 20:sta pääsi läpi testistä. Hyvä meidän Tunturihaukka eli Varre!