Kotona ollaan, Mummulassa

Päivä alkoi lempeästi kun auringon säteet herättivät. Kello oli vähän yli kuusi aamulla. Aurinko ei paistanut vielä suoraan peräkammariin, vaan hiukan vinosti vanhoihin kuusen oksiin, joita saan katsella aina herätessä toisesta peräkammarin ikkunasta. Kuusenoksat näyttivät todella kauniilta, sateen jäljiltä oksissa oli vielä kosteutta ja auringonsäteet tekivät pisaroista timantteja. En ole raaskinut edes verhoa laittaa ikkunaan ja toivon, että vielä joskus näkisin oravanpojan kiikkuvan kuusen oksalla. Yhtään oravaa en ole täällä nähnyt, enkä muista, oliko niitä silloinkaan kun lapsena täällä aikaa vietettiin.

Päästin koirat ulos ja voi sitä mahtavaa aamun tuoksua. Se on niin parasta täällä, että voi päästää koirat ulos, jättää oven auki ja laittaa aamukahvin porisemaan. Sitten voi kupposen kanssa istua yöpaita päällä pihassa, ihailla kaurapellon kauneutta ja nauttia aamusta maalaismaisemassa. Ja koiratkin saavat vaikka haukkua halutessaan! Ei tarvitse ajatella naapureita. Varmaan maaseudulla vakituiseen asuvat sanovat nyt, että "ei se nyt noin ihanaa ole se elo ja olo täällä" eikä varmaan olekaan. Mutta minä nautin nyt niin näistä hetkistä!

Tänään tein etätyöpäivän, kiitos Saunalahden ja työnantajan. Ja sen jälkeen lähdettiin koirien kanssa lenkille. Tie pellolle on jo vähän metsittynyt, mutta on selvästi erotettavissa kuitenkin. Tuossa myös yksi projekti - laittaa reitti kuntoon. Metsämansikoita on todella paljon ja ne on hyviä. Pitää varmaan ottaa pieni kulho mukaan aamulla ja kerätä mansikat pois. Tai sitten suoraan suuhun. Timotein  varsi on myös hyvä vaihtoehto.

Koirat olivat innoissaan pellolla. Meno yltyi välillä niin hurjaksi, että pakko oli rajoittaa menoa. Varre ei tykkää kun "joutuu" valokuvattavaksi, mutta mun digipokkarilla se vaan on näin.

Pellolla olikin viikon aikana tapahtunut paljon ja nythän meillä onkin hieno kuntorata käytössä. Reebokit jalkaan ja sauvat käteen ja radalle. Syksyllä voi tehdä pitempää lenkkiä kun viljat on puitu. Ja talvella sitten hiihtolatu ympäri peltoja. Sinne ladulle saa koiratkin tulla.

Myöskin koirien jälkitreenipellot olisivat nyt kohdallaan. Ehkä siitäkin vielä saadaan kertomusta ja kuvaa tänne blogiin.