Lauantaipäivän ratoksi

Loppuelämänkaveri tuli töistä vasta kun perjantai oli jo vaihtunut lauantaiksi. Siinä sitten meni yhteen tai puoli kahteen kun tuvan pöydän ääressä suunniteltiin tulevia. Ja sehän tiesi sitä, että aamulla tuli nukuttua aika pitkään. Karvavekkaritkin olivat pysähtyneessä tilassa eikä normaalia aamukuuden herätystä tullut ollenkaan.

Aamukahvin jälkeen alkoi päivän puuhastelut. Sininen vanha pyörä sai paikat renkaisiin ja sen jälkeen ukkokulta huristeli sillä koirat kintereillä pitkin mummulantietä. Ja illalla vielä toiseen kertaan. Koirilla oli erityisen hauskaa.

Minä aloin valmistelemaan elämäni ensimmäistä kaalilaatikkoa. Suikaloin kaalin ja haudutin sen pienessä vesimäärässä kattilassa. Sillävälin kun kaali "kutistui" kattilassa, pilkoin pari isoa sipulia. Paistoin sipulit ja jauhelihan pannulla. Mausteeksi suolaa, meiramia, siirappia ja mustapippuria. Sitten ladoin kaalin ja jauhelihat vuoron perään Arabian isoon vuokaan.  Lopuksi vielä 2dl ruokakermaa ja 6 dl maitoa ja sen jälkeen koko komeus uuniin. Siellä se muhi peräti kolme ja puoli tuntia. Ja siitä tuli ihan sairaan hyvää!

Sillä välin kun kävin äidin luona pesemässä koneellisen pyykkiä, oli parempi puolisko ottanut itselleen uuden projektin. Koirankarvat sai kyytiä matosta painepesuripesussa. Apulaisiakin löytyi, kuten kuvasta näkyy.

Nyt vietetään mukavaa lauantai-iltaa. Koirat nauttii olostaan, pyykit kuivuu ja minun on aika luovuttaa tämä kone.  Tulee kuulemma Lampaansyöjät Yle Teemalta.