Avain onneen?

Tänään makailin selälläni tuvan sohvalla ja mietiskelin tulevaisuuttani. Äitini, joka on ihan kohta 80v, sanoi viime viikonloppuna, että "vaikka olisi kuinka vanha, niin aina pitää katsoa eteenpäin ja suunnitella tulevaa". Se kolahti jotenkin. Kun olen sitäkin ihmetellyt, että isä vielä kahdeksankymppisenä istuttaa uusia puita ja parantelee puutarhaa. Tekee myös halkoja ja klapeja, vaikka niitä varmasti on jo useiksi kymmeniksi vuosiksi tehtynäkin. Paljon on molemmilta vielä oppimista.

En nyt viitsi kovasti toistaa täällä itseäni, mutta vieläkin vaan pähkäilen sen muuttamisen kanssa. Se on iso päätös kuitenkin.

Vaikkakin viime viikolla melkein ahdistuin ajaessani kotiin Lielahden ostosparatiisin läpi. Voi niitä mainosvaloja, jotka ovat melkein suurempia kuin talot! GIGANT, STADIUM, KODIN YKKÖNEN... niiden isot valot oikein kirkuvat kuluttamista. Ja vaikkakin nyt taas kolmen päivän jälkeen olen niin varma, että tämän parempaa paikkaa ei ihmiselle ole kuin Mummula, niin silti sitä vaan miettii.

Suunnittelin siis selälläni tänään Mummulan sisustamista jos muuttaisin tänne. Minullahan on jo tämän talon vanhat kalusteet. Askon 50-luvun senkki, lipasto ja ruokapöytä+6 tuolia. Ne sopisivat tänne hyvin. Senkki ehkä kuuluisi samaan paikkaan missä se oli silloin ennenkin! Piirongillekin on jo paikka olemassa. Mutta mihin laittaisin ison, rakkaan hevostauluni? Siitä en luovu, kaikista muista ehkä voisinkin, mutta siitä en! Mihin laittaisin äidiltä saamani antiikkisen nojatuolin? Siitäkään en luovu. Entä kaikki kirjat? Niitäkin on paljon.

Vaatekomerotilaa täällä on todella niukasti, vain yksi komero, se kylläkin kauniilla ovella ja ripakin on säilynyt sieltä -40 luvulta.  No olen luopunut kaikista ylimääräisistä vaatteista, vähällä pärjää siinäkin asiassa.

Tupa toimittaa hienosti olohuoneen virkaa jo nyt. Vähän maalia ja hitusen keskenjääneen remontin viilausta tarvitaan. Peräkammari olisi edelleen makuuhuone (silloin joskus se oli olohuoneena) ja vanhat tuolit saavat toimittaa pöydän virkaa kuten tähänkin asti. Myös mummun vanha ompelukone saisi jäädä sisustukseen.

Tuohon yhteen huoneeseen, missä televisota katsellaan, niin olisi kiva löytää siihen 3-4 erilaista korituolia ja pyöreä pöytä. Sellaista vanhanaikaista tunnelmaa. Saisi olla ajanpatinaa.

No, tein minä tänään muutakin. Tänäänhän oli pihabongauspäivä. Raportoin tunnin ajalta Birdlifelle omat havaintoni: 8 punatulkkua (3 urosta, 5 naarasta), 6 talitinttiä, 1 närhi (näitä käy yleensä kaksi, mutta tänään
tämä oli yksin) ja lisäksi saunan piipussa istuskeli 2 naakkaa. Ne on jotenkin selvästi katsomassa jo ensi kevään asuntoa vanhan saunan tiilisestä piipusta. Ehkä nekin tykkää vanhasta sisustuksesta, tuollainen
vanha tiilihän on aivan huippua sisustuksessa.

Yhtä puuttui edelleen. Missä on minun kaunis hömötiaseni? En nähnyt sitä viime viikonloppunakaan.

Kolme asiaa

On se niin selvää, että mitä asioita kaupungissa ollessa kaipaa eniten Mummulasta. Ei niitä tosin voi laittaa paremmuusjärjestykseen.

Kaipaan:
Lintujen ruokintaa. Seuraan paljon niiden käyttäytymistä ruokintapaikalla täällä Mummulassa ja se on mielenkiintoista. Luonto yleensäkin tulee täällä paljon lähemmäksi. Sain tänään äidiltä punaisen, hienon lintulaudan. Lisäksi meillä on toki iso ruokinta-astia, jonne mahtuu noin 10 kg auringonkukansiemeniä.

Sitten on vielä lisäksi pieni mökki, jonne laitoin ostamaani siemensekoitusta. Kun seurailin aikani, niin talitintit tykkäsivät näistä sieministä. Punatulkut ovat selvästi enemmän auringonkukansiemenien ystäviä.

Kaipaan:
Uunin lämpöä, savun hajua ja sitä, että voi tuijotella tuleen tai kuunnella puiden rätinää. Se on niin terapeuttista. Lisäksi uunien lämmittäminen on tosissaan kotoisaa.

Kaipaan:
Omaa tilaa.
Aamulla kun herään peräkammarista ja kurkistan ulos ikkunasta niin näen vanhan navetan ja sen sivusta pellolle asti. Niin hyvä mieli tuosta näkymästä. Ehkä sitä ei kukaan voi ymmärtää, mutta niin se on. Toisesta ikkunasta näen isot kuuset ja hyvällä tuurilla ne pari oravanpoikaa, joista olen jo aikaisemminkin kirjoittanut..

Kun teen tuvassa etätöitä nään ikkunasta ihanan vanhan pihasaunan, jossa mummu  meitä pienenä  kylvetti. Voin myös aamuisin  avata oven ja päästää koirat ulos. Kesällä meillä voi olla avoimien ovien päivät!

Nyt ollaan taas viikonloppua oltu Mummulassa ja vaikka äiti kävi edellisenä päivänä lämmittämässä uuneja, niin ensimmäinen yö oli todellakylmä. Lämmitin itsekin illan, mutta nyt vasta tänään aamupäivän ja illan lämmittämisen jälkeen alkaa talo saada sellaista peruslämpöä, joka on levinnyt koko taloon. Onhan täällä sähkölämmityskin, mutta patterit pitäisi ilmata ja neljän kuukauden sähkölasku, joka tuli viikolla, oli aika "suolainen". Pitää nyt opetella vielä sähkön kulutustakin. Lämminvesivaraaja lämmittää 70 asteeseen vettä vaikka ei olla oltukaan täällä. Nyt sitä lämpöä pitää vähentää,  30 asteinen lienee sopiva eikä jäädy. Tuskin nyt saunaan ja pesuhuoneeseen muutenkaan pakkanen ehdi, lattialämmitys kuitenkin kymmenessä asteessa.

Opettelemista kaikki tyyni vielä ja tasapainoilua kulujenkin suhteen. Ihanasti vaan nuo uunit lämmittää!

Uuden vuoden mietteet

Uusi vuosi ei alkanut Mummulassa mitenkään iloisissa merkeissä, sillä Jesse ja Varre pääsivät taas ottamaan yhteen. Seurauksena Varrella reikä jalassa ja Jessellä pieni nirhama silmän alla. Henkiset kolaukset olivat sitäkin suuremmat, sekä koirilla että ihmisillä. Olen muistellut onnellista kesää kun koirat vielä sopivat kaikki yhteen. Sellaista ei enää ikinä tule. Yritämme nyt toipua tästä asiasta ja emme oikein edes tiedä, miten tässä jatketaan. Kuonokoppa Jesselle? Vanhan saunan päätyyn aitaus, missä pojat saavat kesällä vuoronperään oleskella?  Erossa oleminen?

Me olemme hoffien kanssa olleet täällä nyt koko tämän joulunajan, melkein kolme viikkoa. Tänään sunnuntaina pitää lähteä kaupunkiin hoitamaan asioita, katsomaan viherkasveja, posteja ja pakkaamaan. Tänne me muutetaan! Ei ole enää epäselvyyttä tästä asiasta. Ajankohtaa avoin, mutta pian. Olen niin miettinyt tätä asiaa. Jos miinusta on "pitkä" (57km) työmatka, niin plussia on kymmenet kerrat enemmän! Jostain pitää luopua että jotain saa. Ja kaupunkiin pääsee aina takaisin, mutta tällaista Mummulan kaltaista aarretta ei löydy mistään muualta maailmasta.

Mitä sitten kun minulle tulee maaliskuussa työmatka Helsinkiin? Kuka hoitaa koiria kun niitä ei voi enää loppuelämänkaverillekaan jättää. Paras vaihtoehto on tietysti jos löytäisin jonkun "dogsitterin" tänne Mummulaan pariksi päiväksi. Mutta jos ei, niin sitten on vaan päätettävä "kylmettää" sydän ja viedä koirat yksinkertaisesti koirahoitolaan. Sinne missä muutkin ihmiset pitävät koiriaan silloin kun lomailevat tai ovat työmatkoilla. Ei se nyt koirille varmaan ole yhtään niin kamalaa kun minulle.

Toinen kysymys mikä on ollut mielessä, että kestääkö auto tuota reissaamista, kun uutta tai edes käytettyä nelivetomaasturiakaan ei nyt pysty ostamaan. No - olen ainakin tutustunut luotettavaan Kultapellon
autokorjaamoon, joten siellä pitää nyt huollattaa autoa jatkossa, niin että se kestää ja pysyy ajokunnossa.

Kolmatta asiaakin olen ajatellut. Tulevaa syksyä ja pimeää aikaa. Nyt talvellahan ei ole ollut mitään vaikeuksia ajaa tätä väliä kun valo lumen myötä riittää. Entäs sitten taas se tuleva marraskuu kun pimeää riittää. Olen miettinyt, että tekisin sen ajan lyhyempää päivää tai toinen vaihtoehto on säästövapaasopimuksen tekeminen työnantajan kanssa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ylityöt ja jopa viikon vuosilomasta voi laittaa säästöön ja pitää sitten säästövapaana pois tarvittaessa eli minulle se tarkoittaisi juuri sitä pimeintä aikaa vuodessa.

Kevään suunnitelmia on muitakin tänään tehty. Kaikki muuttuu vielä hyväksi, uskon niin. Jos Varre ja Jesse eivät enää koskaa tule toimeen keskenään niin meidän vaan täytyy se kestää ja ennakoida kaikki
vaaratilanteet.

Vielä lopuksi: kesän alussa jo kirjoitin blogissa, että haluaisin nähdä täällä oravien keikkuvan kuusenoksalla kun herään aamuisin kammarissa. Tänään se toive toteutui. Kaksi pörröistä oravaa piti kisailua kuusenoksilla. Tuo näky oli ihan kuin jostain sadusta, ihana aamu.

Tuvan ja kammarin uuneja on lämmitelty joka päivä ja lempeä lämpö on täyttänyt talon. Nyt pitää laittaa peruslämpö päälle ja jättää tämä ihanuus joksikin aikaa. Ei vaan millään malttaisi. Linnuille on laitettu ruokaa viikoksi ellei kahdeksi. Vielä heitän oravanpojille kaurat ja sitten menoksi.