Tunnelmia tuvasta

En muista aikaa, milloin olisin saavuttanut sen joulun tunnelman minkä tänä vuonna sain kokea. Yksi kavereistani sanoikin, että "olet ilmeisesti oikeassa paikassa nyt". Ja niin se on - Mummulan joulu on ollut tunnelmaa täynnä ja tuntunut pitkästä aikaa aidolta ja oikealta joululta. Aattona vein kynttilät mummulle, papalle ja Raimo-enolle. Herkistävä ja tunteellinen, ne ovat ne osuvimmat sanat.

Kun ulkoa tulee tupaan, tulee aina yhtä hyvä olo. Tupa, talon sydän on punaisessa koristeluissaan  ja valoissaan juuri sellainen vanhanaikainen, kunnon maalaistupa. Toki jo jotain uuttakin vuosien saatossa saanut ympärilleen, mutta se vanhan talon henki on ja pysyy.

Jouluvieraitakin saimme kun molemmat vanhempani kävivät. Isä ja hänen elämänkumppaninsa eilen ja äiti tänään. Molempina iltapäivinä istuimme pitkään ja juttelimme kaikesta. Se, että on Mummulassa tarkoittaa myös sitä, että on lähempänä omia vanhempiaan. Tärkeä asia ja yhä tärkeämmäksi tulee kun vuodet vierivät. Voidaan käydä puolin ja toisin ja piipahtaa ilman erityisiä kutsumisia tai järjestelyitä. Mukavaa ja luonnollista, kun matka on lyhyt. Isällä ei ole tietokonetta ja tulostinkin heille tämän blogini joululahjaksi. He molemmat olivat kovasti paljon pitäneet blogistani ja lukeneet sen aattoiltana alusta loppuun.

Koirat ottivat vieraat avosylin vastaan, kuinkas muuten. Ehkä vähän liiankin, tuvan sohvalla meinasi tulla ahdasta. Mummu -nimen koirat jo tietävät ja tuntevat ja mummua odotettiin ikkunassa muutamaankin otteeseen, kun menin tänään sanomaan, että "mummu tulee kohta". Tuliaisiin on jo opittu: siankorvia, puruluita ja mitä milloinkin.

Loppuelämänkaveri lähti tänään töihin ja vei Varren mennessään. Vieläkään pojat ei oikein tule toimeen ja niitä joudutaan pitämään erillään. Hyvän joulun toivotukset jo sentään neniteltiin portin kahta puolen, tosin sekin loppuin murinaan. Aikamoista säätämistähän se on, mutta pitää vaan muistaa se. Mistä ovesta kukakin koira sisään tai ulos. Toivottavasti sekin vielä joskus loppuu ja elämä palautuu normaaliksi.

Huomenna tulee iltapäivällä kaksi mottia kuivaa koivuklapia. Siinä sitten tietää mitä tekee illalla ja seuraava päivänä. Puut on saatava liiteriin. Tervetuloa talkoisiin! Onneksi meillä on täällä pressuja, joten ihan kaikkea ei tarvitse heti huomenna rehkiä. Edessä on siis parit arkivapaat ja uudenvuoden aatonkin olen etätöissä. Odotan jo, että kun vuosi vaihtuu, niin meillä palaa jätkänkynttilät pellolla.

Ei siis tarvitse lähteä kaupunkiin vielä pitkään aikaan. Ja muutenkin, Mummula tarvitsee vakituisen asujan.

Rakkaudesta Mummulaan

Mummula saa tänä vuonna jouluisen tunnelman vanhaa pihasaunaa myöden. Hain tänään kuusenoksia ja ihanaa tuoksua tupaan. Mummun vanha, vuotava Arabian maitokannu sai tehtäväkseen toimia "kukkamaljakkona". Kaunis se on edelleen, vanhana ja kolhiintuneenakin.

Tulin tänne eilen viikon ikävän jälkeen. Onneksi linnuilla oli riittänyt ruokaa, mutta kyllä täydennystäkin kaivattiin. Laitoin eilen illalla aamuksi jo valmiiksi talipallot ja siemenet. Aamulla odotin jo malttamattomana, että milloin pikkulinnut tulevat. Ja tulihan ne kaikki ihanat tutut. Myös tämä pieni hömötiainen. Olen siihen jotenkin erityisen ihastunut. Se on parikin kertaa tullut valoisaan aikaan ihan viereen oksalle katsomaan kun vien lisää siemeniä. Joku mies kertoi luontoillassa radiossa mikä luottamus voi syntyä pikkulintujen ja talviruokkijan välillä. Hän oli kokenut myös sen, että tiainen oli tullut hänen kädelleen ja hakenut siitä siemenen.

Tein tänään etäpäivän. Aamulla kun herättiin koirien kanssa, astuin tupaan ja laitoin kynttilän palamaan, niin huokaisin syvään. Voiko ihanampaa "etätupaa" ollakaan. Koirien kanssa on mukava tehdä etätöitä, käydään välillä ulkona ja taas jatketaan. Alkaa myös työt hiljenemään , sen huomaa selvästi. Sähköpostia tuli tänään enää vähän normaaliin verrattuna.

Joulusta on tulossa haikeakin. Enoni, joka on asunut lapsuutensa täällä Mummulassa, nukkui pois maanantaina äkillisen sairauden murtamana. Siitä olen iloinen, että viime kesänä sain tavata hänet useamman
kerran, kun hän vieraili täällä vanhojen autojen asioilla. Meillä oli monenlaista juttua kaikesta vanhasta. Viimeisen kerran kun hän kävi täällä syksyllä ja kertoi ensikesänä pidettävästä evakkokulkueesta Kangasalla. Vanhat puupyöräiset hevoskärryt, jotka ovat varastossa, hän oli luvannut lainata kulkueeseen. "Kuule, mä alan nyt eläessäni antaa omaisuuttani pois, en tee niillä enää mitään", hän kertoi tutulla mentaliteetilla. "Haluatko Marita nuo hevoskärryt sitten kun evakkokulkue on ohi?" Juttu jäi siihen ja tyydyin vain ihastelemaan kärryjä.

Kalenteri on kyllä tänä vuonna suosiollinen joulun pitoon. Pitkään voi nauttia tunnelmasta ja levätä koko viikon ja ylikin. Valmistelujakin ehtii hyvin tehdä. Tänä vuonna meillä jännitysmomenttina on kinkunpaisto. Miten se tuolla leivinuunissa oikein onnistuukaan!

Toivotan kaikille blogini ystäville Tunnelmallista ja rauhallista joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Se suuri ja merkittävä ero!

Olen ollut nyt viikon Mummulassa yhteen soittoon ja käynyt täältä töissä. Matka siis 57 km ovelta ovelle. Tänään oli ensimmäisen kerran aika paha ajokeli takaisin tullessa. Rekka kun tuli vastaan, niin
näkyvyys oli kertakaikkiaan sen jälkeen nolla. Lumi pöllysi kunnolla. Ajelin kuitenkin koko matkankin varovasti ja sillä vauhdilla mikä tuntui itselle sopivalta. Jos jonoa kertyä taakseni, niin poikkesin aina pysäkille. Kiireisille pitää antaa tietä. Minulle tärkeintä oli päästä perille kun karvalapsetkin odottivat minua täällä keskenään.

Ajoin iltapäivähämärissä tuohon pihaan ja tööttään aina koirille tiedoksi, että täältä tullaan! Yllätys olikin aika suuri tänään kun näin, että  vanhan saunan seinustalla olevia heinäseipäitä pitkin kiipeää "Joku". Laitoin auton nopeasti parkkiin ja huusin "Seis".  Tonttu-Ukko jähmettyi paikoilleen. No, pyysin anteeksi tökerää käytöstäni ja luvattiin nähdä vielä uudestaan joulunaikaan.

Kuten myös apureiden kanssa, jotka näin tässä jokin aika sitten vanhan tallin ikkunassa. Ne ovat täällä kuulemma tarkistamassa uusia asukkaita. Joskus täällä on asunut jokunen tuhmakin, näin kertoi Tonttu-Ukko. Sen takia pyörivät nyt täällä nurkissa. Sanoin Tonttu-Ukolle, että koiria ei tarvitse pelätä ja me kaikki ollaan kilttejä, jotka nyt täällä asutaan. Luvattiin vielä nähdä joulunaikaan.

Tänään tajusin mikä on se suurin ero kaupunkiasumiseen verrattuna ja mikä saa minut pysymään täällä niin paljon kuin mahdollista. Illat! Vai pitäsikö sanoa vapaus! Iltaisin on paljon kaikkea tekemistä ulkona ja koirat ovat koko ajan siinä mukana tekemässä kaikkea omaa kivaa. Milloin juostaan kilpaa, milloin kaivetaan purukasaa, taistellaan kepistä tai mitä ikinä ne keksivätkin.

Aamulla kun herään, päästän koirat ulos ja puen lenkkivaatteet päälle. Ira on jo tehnyt silloin omia puuhiaan, Jesse odottaa yleensä oventakana. Käydään kyllä aina myös iltaisin lenkilläkin, mutta tänäänkin jäin sitten tekemään lumitöitä, virittelemään jouluvaloja tai mitä milloinkin ja koirat saa puuhastella vapaana mukana. Niiden kanssa tulee aika paljon myös leikittyä, Iran kanssa on aikamoiset taisteluleikit, Jesse taas mielellään "tokoilee" eli tänäänkin tehtiin hyppyharjoituksia. No - kaatuneen puunrangon yli, joka oli n. metrin korkealla, mutta kuitenkin! ´

Tänään tein iltapuhteeksi pihaan valoteoksen vanhoista heinäseipäistä. Sen nimi on Mummula Brightness Design!  Hieno! Vaikka itse sanonkin!

Harrastan täällä Mummulassa roskien kierrätystä. Ja kaikki mikä palaa, poltetaan ulkona tynnyrissä tai käytetään sytykkeenä jonkin verran pesässä. Sitä varten ostan yhden paperikassin viikossa, jonne aina
laitan poltettavat roskat ja se on tässä tuvassa tuossa allaskaapin ulkopuolella helposti saatavilla. Tänään koirat olivat ilmeisesti halunneet ilahduttaa minua. Roskat oli silputtu pieniksi "hiutaleiksi" lattialle. Ehkä ne halusivat auttaa jouluvalmisteluissa. "Hei, koristellaan myös tuvan lattia!"

Työnantajani on kyllä kullanarvoinen! Sovin eilen esimieheni kanssa, että teen jouluun asti vähän lyhempää päivää. Voin lähteä aina kun sopiva hetki ja hommat pulkassa. Ei tarvitse koko matkaa ajella pimeässä ja ehtii vähän järjestelemään joulua.  "Harjoittelen" siis edelleen täällä Mummulassa asumista. Huomenna on etäpäivä, sitten parina päivänä taas keskustaan. Lauantaiksi olen luvannut antaa ystävälleni Katjalle, joka omistaa Tassuparin (tassupari.nettisivu.org/) vapaapäivän omiin joulujärjestelyihin. Yksinyrittäjällä niitä vapaita on harvassa ja silloin saan taas myös toteuttaa itseäni kaupan tiskin takana. Olen ollut aikaisemminkin ja huomannut, että olen aika hyvä myyjä. Jos myyn tuotetta johon uskon, niin aika todennäköisesti saan sen myös kaupaksi!

Ensi viikolla vielä Jyväskylän reissua, mutta sitten koko ihana joulunaika täällä Mummulassa.  Vähänkö ihanaa!