Syysviikonlopun tunnelmia

Kesän jälkeen ensimmäinen viikko kaupungissa meni joten kuten näiden kesän aikana "villiintyneiden" hovawarttien kanssa. Perjantaina pääsin lähtemään Mummulaan vasta kuuden jälkeen, joten loppumatkaa köröteltiin hämärissä ja pilkkopimeässä saavuttiin perille. No, kunhan saatiin ulkovalo päälle ja tulet uuniin, niin kaikki hyvin. Fiilis oli hyvä, kotona ollaan. Ehdin lämmittämään taloa ja katsomaan "Vain elämää" Neloselta. Ihan mahtava ohjelma.

Lauantaina aamulla herättiin jo aikaisin, ensimmäisen kerran. Mentiin sitten vielä pötköttelemään ja miettimään tulevaan päivää. Ja nimenomaan mentiin, kaikki kolme. Minä keskellä ja hovawartit molemmissa kainaloissa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tunsin olevani jo vähän liiankin rakastettu. Eikä kylmäkään ollut.

Äiti poikkesi iltapäivällä ja toi tuliaiseksi mehiläisvahakynttilät. Suosittelen. Ne eivät valu ja tuli palaa tosi kauniisti. Ensin ajattelin niitä säästellä, mutta sitten onneksi tulin järkiini. Tuli rätisee uunissa ja
kynttilä palaa kauniisti tuossa edessäni. Tuvassa on hyvä ja lämmin tunnelma.

Kuten oli saunassakin. Saunoin pitkän kaavan mukaan ja liottelin jalat pesuvadissa ja omatoimista jalkahoitoa päälle. Täällä ihan maalla on se hyvä puoli, että ulko-ovelle voi mennä rauhassa välillä haukkaamaan happea. Sellainen ajatus tuli tänään, että kun lunta tulee, niin "onhan meitä, kaikenlaisia enkeleitä" eli jos ottaisi tulevana talvena elämänsä ensimmäiset lumikylvyt.

Koirat olivat taas ihan villinä kun "vieraita" kävi. Ira rakastaa mummua ja haluaa koko ajan halata ja olla sylissä. Jesse on vähän viileämpi, mutta kyllä sillekin silitykset kelpaa. Äidin lisäksi täällä kävi myös Kuortin Merja.  Siitä on monta vuotta kun ollaan nähty viimeksi. Raimo-eno, Merja ja Timo kävivät tänään hakemassa vuoden 1961 Mersun, joka on ollut täällä säilössä vanhojen autojen hallissa vuosikausia. Nyt tuo upea peli pääsee taas tienpäälle. Se on todella hieno, pölyisenäkin.

Olen viimeistä päälle eläinrakas, mutta en voi olla kiroamatta: "Voihan supikoirat"! Niitä on kyllä ihan liikaa. Jätökset ovat ällöttäviä ja niitä tänäänkin aamusta löytyi ihan pihasta, saati pellolta. Yök. Iralla on jotain ihme alkukantaista viettiä, se nimittäin hieroo aina noissa kakkakasoissa molemmin puolin kaulaansa. YökYök. Muilta osin mukava oli tehdä havaintoja pienistä sorkkien jäljistä pelolla ja nähdä taas joutsenten nousevan lentoon.

Ja sitä itseään on siis molemmin puolin.  No kotiin tullessa ämpäriin vettä ja shampoota, kumihanskat käteen ja sekä pesu että huuhtelu juuriharjan kanssa. Ira tietää sen ja istuu kyllä ihan nöyränä paikallaan ja antaa harjan viuhua. Muutenhan täällä koirien kanssa on todella hyvä olla ja ne molemmat nauttivat myös. Sen näkee ihan kaikesta, myös "naamasta".

Calluna ja kanervat ovat pihalla kauniita. Tänään otin krassit pois kottikärrystä ja mietin, että tyhjennänkö kärryt kokonaan talveksi vai istutanko siihenkin vaikka kanervia ja laitan havuja, pitää nyt suunnitella. Mummulan peltojen kyntötyöt on myös aloitettu ja traktrori jurnutti alapellolla koko päivän. Paljon on hommaa maajusseillakin mitä tässä on seurannut. Varmaan kylläkin ihan palkitsevaa, työnjälki näkyy heti ja omien aikataulujen kanssa mennään.



Onneksi vielä huominen maanantaikin vielä Mummulassa. Etäpäivä. Kiitos työnantajan ja Saunalahden! Ai niin, puut ovat uunissa syttyneet nyt joka kerta kerrasta. Taidan siis olla myös jotain oppinut täällä!